My christmas pt.1.

Aattelin tehdä tälläsen tooosi ison joulujutun ja tässä tulee sen eka osa, missä kerron mun lapsuuden joulusta Suomessa. Loput tulee kans ennen jouluu ja jouluna. Enjoy :)

Pienenä joulu oli mun lempijuhla. Sai nähdä sukulaisia ja leikkiä serkkujen kaa joita ei niin kovin usein nähnyt. Meitä serkuksia on yhteensä 6 äidin puolelta minut ja veljeni mukaan lukien. Me nimitettiin itteämme tonttupartioks. Se oli meidän ryhmän nimi. Jälkeenpäin se naurattaa, mutta sillon se oli kova juttu ja niin salainen. Me jaettiin ittemme kahden tyypin pareihin ja mentiin eri puolille taloo ikkunoiden taakse partioimaan millon joulupukki tulee. Sit aikuiset kutsu meidät syömään ja aina me oltiin yhtä vastahakoisia ja syötiin nopeesti et ehditää nähdä ku se pukki tulee. Tässä vaiheessa yleensä joku aikuisista sano, että "Ei se pukki vielä tule, ehkä joskus kahdeksan aikoihin vasta. Pitää käydä hautausmaalla ja laittaa jäälyhtyihin tulet, ei se pukki tule ennen ku kaikki on tehty ja kaikki on paikalla". Silloin me mentiin katsomaan telkkua ja kappas vain, pukki tuli ehkä puolen tunnin sisään. 

Lukutaitoiset vanhimmat lapset jakoivat lahjat. Eli minä ja Jasu. Pian myös Henkka. Ennen ku kellään meistä oli lukutaitoa, pukki sanoi nimen ja lapsi kävi hakemassa. Kun lahjat oli jaettu, me kaikki vertailtiin ja näytettiin lahjojamme toisillemme. "Kato mitä mä sain!" "Oi vähän hieno, saanks mä kokeilla sitä?" En ihmettele yhtään miksi joulu oli mielestäni se paras juhla vuodesta. Ja hautausmaasta ja lyhdyistä puheenollen.. Mummo ja pappa kävi aina aamulla hautausmaalla ennen kun kukaan oli tullut paikan päälle. Lyhdyt kävi joku sytyttämässä heti ruuan jälkeen, me ei vaan partioinniltamme sitä huomattu. Lahjojen jaon ja hetken leikkimisen jälkeen lähdettiin kotiin. Pari kertaa ollaan jääty myös mummolaan yöksi. Kotona katsottiin joku lahjaksi saatu leffa tai sitten telkkarista tuleva joku. Sitten mentiin nukkumaan.

- Nora ♥

Me, perfectionism and ADD.

Alkuun biisi, minkä sanat on koskettanu mua viime aikoina ja on tullu kuunneltuu aika paljon.

Mä en saa taas aikaseks yhtään mitään. Ajatukset karkailee enemmän ku liikaa. Mun pitäs jaksaa panostaa viel vähän. Kaks tehtävää enää. Mut tuntuu etten jaksa. Toisaalta porukka metelöi taas niin paljon etten voi keskittyä. Tää tehtävä on muutenki myöhässä. Pitäs yrittää vaan saada tää valmiiks. Nyt. Laita musiikki pois ja rauhoitu. Kaikki on hyvin jos vaan saan tän nyt tehtyä. Perfektionistiys on perseestä. Laitan ihan liikaa likoon ja stressaan ihan liikaa. Hyvä ei oo tarpeeks kun pitää olla aina K3. Jos tehtävä myöhästyy edes vähän, se on maailman loppu. Niin kun tällä hetkellä. Miksi säästin sen sitten näin viime tinkaan? Koska mulla on ollut taas ihan liikaa stressiä ja oon ollu kipeenä enkä senkään vuoksi jaksanut.

Pitäis siivotakkin.. Ja pakata.. Ja se yks etätehtävä... Näitä asioita on vaan liikaa. Enkö vois vaan pysäyttää aikaa ja tehdä noi asiat rauhassa ja sitten laittaa ajan taas pyörimään. Tää huone näyttää ihan kauhealta. Niin sotkussa.. En muista onko täällä ikinä näin sotkusta ollut.. Tuskinpa. Alan siivoamaan ahdistuneena ja muistan sen tehtävän mikä on jo nyt myöhässä. Kaikin keinoin yritän vältellä sitä, mutta silti mua ahdistaa kun en tee sitä. Oravanpyörä. En kai haluu vaan hyväksyy et oon taas myöhässä. Haluisin vaan deletoida ton tehtävän. Nyt olisi hiljaistakin ja voisin aloittaa... En osaa. En ymmärrä. Ahdistaa kun en voi antaa kaikkeani, koska en ymmärrä tehtävää.

Perfetionismin kanssa täydellisen ja kaoottisen parin luo keskittymishäiriöni. Toinen puoli haluaa tehdä kunnolla, pikkutarkasti ja saada kaikesta täydellisen, toinen puoli saa aikaan sen, että metelin aikana en saa mitään aikaan koska keskityn vain siihen meluun. Keskityn siihen mitä muut puhuu tai tekee vaikka en haluaisi. Mun pää ei tottele. Tehtävä jää kesken ja perfektionisti-minä ahdistuu jälleen kun en saa asiaa päätökseen. Sama juttu koulussa. Kaikille annetaan itsekseen luettavaksi teksti ja ne jotka saa ensin valmiiksi lukemisen alkavat kuiskia keskenään. Keskittyminen herpaantuu samantien. Silmät lukee samaa riviä uudelleen ja uudelleen, mutta mitään ei mene päähän. Aivot kuuntelee kuiskintaa, mutta silmät yrittää jatkaa lukemista. Ei onnistu. Ahdistun jälleen.

Opin parhaiten kuuntelemalla ja keskustelemalla. Tosin, jos joku höpöttää opetuksen päälle tai supattaa lähelläni, en pysty sisäistämään opetusta. Opettajan suu liikkuu, mutta ääni sekoittuu velliksi enkä saa selvää. Sen sijaan kaikki mitä takana istuva Jussi-Petteri supattaa Timo-Aleksille välitunnista jää päähäni. Mulla on tosi hyvä muisti, muistan yksityiskohtasiakin asioita ihmisten puheesta ja moni on mulle siitä joskus kertonut. Oisin varmasti yksi parhaimmista koulussa, jos mulla ei ois ADD:tä. Tosin sen kanssa voi elää... Jos ei kärsi perfektionismistä. Perfetionismi laskee itsetuntoa huimasti, jos ei keskittymishäiriön takia saa tehtyä tehtäviä loppuun tai niin hyvin kuin haluaisi. Suunnittelen aina tehtävän saatuani päässä miten teen sen ja innostun mielenkiintosista aiheista, mutta kun pitäisi alkaa tekemään on kauhea melu ja mistään ei tule mitään.

Jos jommankumman sais parannettua, niin oisin onnellinen. Mieluummin parantaisin perfektionismin, koska se tekee mut vaan surulliseksi ja asettaa liikaa paineita. Oon kokoajan ahdistunut. Varsinkin jaksojen lopussa, milloin tehtävien deadlinet on. Kaikki pitää olla valmiina. Aikaa on ja tahtoa, muttei hiljaisuutta. Alla olevista oireista mulla täyttyy tummennetut. Lähde: Wikipedia

Keskittymishäiriön pääoireita ovat tarkkaavaisuuden vaikeudet, hyperaktiivisuus ja impulsiivisuus:

1. Keskittymättömyys
• Ei keskity yksityiskohtiin tai tekee tarkkaavaisuusvirheitä läksyissä, töissä tai muissa tehtävissä**
• Ei kykene säilyttämään keskittymiskykyä leikeissä tai tehtävissä
• Ei tunnu kuuntelevan puhuteltaessa
• Ei seuraa ohjeita eikä kykene saattamaan loppuun läksyjä, koulutehtäviä tai töitä työpaikalla (mutta ei vastusta ja ymmärtää ohjeet)
• Tehtävien ja toimien organisointi on usein vaikeaa **
• Ei halua aloittaa tehtäviä, jotka vaativat pitkää keskittymiskykyä
• Usein hukkaa tehtäviin tarvittuja välineitä (leluja, työkaluja, koulukirjoja)
• Häiriintyy helposti ulkopuolisista ärsykkeistä
• Unohtelee usein päivittäisiä tehtäviä
• Puhuu useasti samoista asioista, vaikka pitäisi vaihtaa usein puheenaihetta.

Noihin ** kohtaan lisään vielä sen, että teen virheitä jos ei ole täydellinen hiljaisuus ja organisointi on vaikeaa vain joskus ja sekin oikeastaan ahdistuksen takia, kun en tiedä mistä aloittaa. No mutta kuitenkin.. Nyt alan siivoomaan ja kirjottelemaan (toivottavasti). Tää on tän vuoden viimenen postaus Mikkelissä. Oon suunnitellu muuten hienon joulupostauksen saa nähdä ehdinkö tekee sen tässä. Määrä ois saada se ennen joulua tai joulupyhinä ulos :) Mutta joo, nyt lopettelen kun sain purkaa taas vähän tuntojani :D

- Nora ♥

Home is where your heart is.

Blogin ulkoasu muuttui taas hieman! c: Mitä pidätte? Noi gadgettejen tekstit näkyy hieman huonosti, mutta yritän korjailla niitä kyllä. Mul on kauheen yksinäinen olo. En voi jakaa asioitani toisen kanssa tai kääriytyä toisen kainaloon.. Kämppä on tyhjä. Ei tääl oo ku minä ja Mato. Onneks ei tarvi olla yksin ku enää huominen, maanantaina pääsee meluisaan asuntolaan. Hassua, että vaikka en pidä siitä melusta asuntolassa, niin tällä hetkellä kaipaan sinne. Siellä on ihmisiä joille voi puhua niitä näitä. Täällä on vaan käärme, joka nukkuu terraariossaan pienessä muoviboksissa missä on kaksi reikää. Seinän toisella puolen se vanha alkkis oksentaa. Toisen seinän takaa ei kuulu mitään. Yläkerrasta kuuluu kaks kertaa päivässä ääntä. Sillon ku se asukas lähtee töihin ja sillon ku se palaa. Rappukäytävästä kuuluu kokoajan ääntä, onhan tää melko iso talo.

Laitan musiikkia soimaan, jotta en jäisi kuuntelemaan pieniä rasahduksia ja askeleita. Haluaisin halin. Tai monta halia.. Outoa olla toisen kodissa kun tää toinen on jossain kaukana. Vaikka onhan tää toisaalta munkin koti. Tosin ei lain mukaan.. Mutta ei mulla ole muutakaan paikkaa. Lain mukaan saan vaan kyläillä täällä, koska en maksa vuokraa. Enkä mä tiedä voinko kutsuu tätä kodiksi. Ei tää tunnu yhtään omalta. Voi ku mä saisin sen kämpän. Voisin kutsuu sinne kavereita kylään. Millon viimeksi oon saanu kutsua johonkin kavereita niin, että voitais olla ihan rennosti? Siitä on aikaa. Saisin omaa rauhaa. Onhan mulla nytkin omaa rauhaa, mutta se ei tunnu samalta. Täällä on oudon hiljaista. Ja kun kämppä on täynnä jonkun toisen tavaroita, niin ei se tunnu omalta.

Musta kodin määrittelee se, missä on hyvä olla ja mihin tuntee et voi palata aina uudelleen, mihin aikaan tahansa ilmoittamatta mitään kellekkään. Koti on se piilopaikka, mis oot turvassa. Kotona voit näyttää huoletta perseeltä. Siellä voit olla niin rennosti ku pystyt. Heittää jalat sohvapöydälle telkkaria katsoessa ja mennä mihin aikaan tahansa suihkuun. Siellä ei tarvitse kysellä keltään lupaa tehdä jotain. En muista millon viimeks mulla ois ollut koti. Kämppä on ollut aina ja katto pään päällä, mut se et jossain ois tullu tollanen fiilis... Siitä on kauan.

Ja siis oon yksin koska Ville lähti Tunisiaan kaverinsa kanssa. Voisinhan mä laittaa sille toki viestiä, mut ne maksaa paljon. Oon mä pihalla käyny jne etten ihan mökkihöperöks tuu ja huomenna pitäis lähteä joululahjoja shoppaamaan. Mut nyt alan ... enpäs kerrokkaan! Liittyy joidenkin joululahjoihin joten oon ihan hyshys c:

- Nora ♥

Helppo ja nopea mutakakku ilman suklaata tai maitoa.

Tässä se vihdoin tulee! Mun mutakakkupostaus jota on odotettu marraskuun alusta saakka. Ohje on kaksinkertaistettu, joten siis paljon suklaisempi ja mielestäni herkullisempi kuin yksinkertainen. Alla oleva riittää helposti neljälle henkilölle, mutta olen sen saanut yksinkin suuhuni kumottua (en tietenkään saman päivän aikana, mutta kuitenkin :D) Hope you enjoy it! ♥

Kakkuun tarvitset:

• 200g voita tai margariinia
• 4 kananmunaa
• 4 dl sokeria
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1½ dl tummaa kaakaojauhoa
• 2-4 tl vaniljasokeria
• 1 tl leivinjauhetta

Alla vielä kuva aineksista mitä tähän käytin :)

1. Laita uuni lämpeämään 175 asteeseen. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi.

2. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet keskenään (vehnäjauhot, kaakaojauhot, leivinjauho, vaniljasokeri)

3. Kaada ensin rasva ja sitten kuivat aineet muna-sokerivaahtoon ja sekoita ne keskenään varovasti nostellen. Itse irroitin sähkövatkaimesta toisen sekoittimen ja sekoitin sillä käsin.

4. Irtopohjavuoka on helpoin vaihtoehto tätä kakkua tehdessä. Laitoin pohjalle leivinpaperin ja voitelin reunat. Jos sinulla ei ole käytettävissä irtopohjavuokaa, voitele koko vuoka.

5. Kaada taikina vuokaan ja pistä se uuniin 25-35 minuutiksi.

6. Vaikka kyseessä onkin mutakakku, varmista hammastikulla jääkö tikkuun taikinaa tökkäämällä se keskelle. Jos jää, laita vielä hetkeksi uuniin, jos ei, kakku on valmis. Kakku lohkeilee hieman pinnasta, mutta sisältä mutakakkumaista.

- Kannattaa nauttia täysmaidon kanssa, jos et omista maitoallergiaa tai laktoosi-intoleranssia (;

- Nora ♥

My Month.

Aattelin laittaa ekaks tähän kuvii viime kuukauden ajalt et tiiätte mitä suunnilleen oon puuhaillu :)

Meitsin lonerpartyt :D

Täs välis vaihtu kans hiusväri :3

Halloween :3

A7x & Five Finger Death Punch @ Hartwall Areena

7.11.2013 ♥

Mäkkibileet!

"Kato mä lennän taas, meen läpi seinän"

Ja perjantaina oli ystäväni Timon 18v synttärit ja tässä ainoo kuva mun kamerasta

missä esiinnyn lähes yksin :D 

- Nora ♥

Congratulations, they say you're the man.

Viime blogauksesta on hieman yli kuukausi, mut en suinkaan ole tästä luopunut. Mulla on ollut aika viime aikoina vaan tosi tiukassa. Tähän kuukauteen on mahtunut enemmän ku tarpeeks draamaa, ihmissuhteita on katkeillut ja tullut lisää, oon oppinu kehen luottaa, kehen ei ja tulipa sitä sairaalassakin käytyä. Viime postauksessa lupaamani mutakakkupostaus viivästyy nyt hieman lisää ja tulee sitten kun jaksan sen työstää. Kuvat on otettu ja päässäni olen ajatellut miten sen postauksen toteutan, mutta pitäis jaksaa vaan kirjotella ja lataa kaikki kuvat koneelle.

Pian on joululoma. Sitä onki jo ootettu. Pääsen vaihtamaan maisemia.. Britteihin jouluks jne.. Enää kaksi täyttä viikkoa ja se ois kuukauden joululoma. Siitä suoraan lähetään sitten työharjoitteluun. Mul on kriisi sen paikan kanssa. En tiedä muuta kuin Vantaan alueelta joku päiväkoti. En oo saanu soitettua kun en oo löytäny asuntoa. Tainno oon löytäny ja soitellu, mut joko on tullu kielteinen vastaus tai sitten ei vastausta ollenkaan.

Eniten mua pelottaa, että joudun jäämään Mikkeliin tai lähtemään Jyväskylään. Kumpikaan edellisistä paikoista ei oo yhtään mua varten. En halua olla kummallakaan paikkakunnalla ainakaan tällä hetkellä yhtään sen enempää kun on pakko. Meiänki opistolla on niin pienet piirit et välillä oikeen ahdistaa. Tulee mieleen salkkarit jollain tapaa. Kaikki asuu samassa talossa tai viereisessä, kaikki tietää toisten asiat paremmin kun omansa, kauhee haloo jos kaks opistolaista alkaa seurustelee, jokaisella on tietyt roolit ja oma porukkansa ja se on ihan kauheeta jos yhtäkkiä joku hengaakin jossain toisessa porukassa.

Oon kuunnellu tätä alla olevaa biisii viime aikoina iha sikana. Se tekee mut iloseks. Tulee mielee ku oltii jonottamassa Avenged Sevenfoldii ja siis se jonotus itessään oli melko outo tilanne sillä menin mukaan porukkaan josta tiesin vaan yhden henkilön (Rassen) ja porukassa oli Rassen kavereita. Mut sit Rasse puhu niin monelle siinä ympärillä et luulin et se tuntee ne kaikki jotenki joten sit mäki aloin puhuu niille ja kävi ilmi et kukaa niist ei tuntenu toisiaa :DD Sit tutustuin yhtee Santtuu ja sen kaa oikeestaa (+Rasse ja sen kaks oikeeta frendii, joiden nimiä en nyt muista) fiilisteltii a7x:ia ja 5fdp:ia siinä jonottaessa :D Sit Santtu kerto jostai sen koulupäivästä ja muistan ikuisesti sen kohdan ku se sano miten se kuunteli tota biisii koulussa ja jammaili vaan sen tahtiin :D Sanat on ainaki niin tähän iltaan sopivat että tästä teille !

-Nora ♥

Beware of picheavyness and special posts.

Hahaa, viime postauksessa lupasin kuvia. Nyt niitä tulee ! Kuvaajana toimi Heli, suuri kiitos :)

Alla oleva kuva on tällä hetkellä facebookissa

profiilikuvana c:

Tän kuvan laitoin tähän ainoastaan

vaan siks koska taustalla näkyy ne

frontside ollie- katusoittajat ! :D

Jep. Siinä teille hieman kuvia photoshootista. Oon siis lomalla tällä hetkellä. Pe- La yönä menin Vantaalle, ja tulin eilen takasin. Mun huulikorun pallo putos eilen bussipysäkille ja yhyy en löytäny sitä enää ja bussi tuli ja yhyyyyy ! Nyt oon ollu lähes koko eilisen päivän ja viime yön ties millaset patentit huulessa koska en omista palloja. Ärsyttää. Piti hävitä viel tälläses tilantees missä ei oo rahaa yhtään ylimääräseen. Tainno, ei mulla oo rahaa edes ruokaan. Just ja just saan maksettuu matkat opistolle ja takas nykysestä tilistä. Muuhun mulla ei ookkaa rahaa.

Aattelin tänää leipoo mun lemppari mutakakkuu (mihin ei muuten tarvita yhtään suklaata, mutta se maistuu siltä et siihen ois käytetty suklaata ;)) ja tehdä siitä postauksen niin, että teki voisitte halutessanne tehdä ja maistaa miten rakkautta se on <3 Kakku on myös maidoton, joten sopii monelle senkin puolesta. Nyt kuitenki lopettelen tän postauksen kanssa ja alan äänittelemään yhtä biisiä ja sit ehkä alan leipomaan c:

Peace !

- Nora ♥

Autumn, here I am so face me.

Hohoooi! Mahtava viikonloppu takana vaikka kovasti pelkäsin ettei tästä tulisi mitään. Olin siis äitin luona ja näin vaikka ketä ihania <3 Käytiin keskustassa pyörimässä ja ostin itelleni kaheksalla eurolla Seppälän alennuksesta farkut (alkuperänen hinta 39,90e). Seppälään jäi eräs himoitsemani paita vielä, minkä käyn luultavasti hakemassa Mikkelin Seppälästä itselleni :3 Lisäksi käytiin ottaa järkkäril vähä kuvii Helin ja Jassun kaa kirkkopuistossa (oli siellä Tuurekin, mut se viihty seurassamme vain hetken :D) :3 Kuvia tulee kai myöhemmin ensi viikolla c: Siellä Kirkkopuistossa (ja myöhemmin kävelykadulla) oli yks katusoittaja, joka soitti Frontside Ollieta! :D Tosin se muisti vaan kertsin ja ekasta versestä pari lausetta :D Tätä mainiota sovitusta en ehtinyt taltioimaan, mutta laitan alle tuttavan bändin version kappaleesta :D

Oon syöny viikonlopun aikana ihan sairaasti vaa pitsaa, eilen pakastepitsan ja tänää mutsi oli tilannu kaikille pitsat :DD fatty future, here I come :D Oltiin viime yön pikkuveljeni kaa kahdestaa kotona. Tainno ainaki piti, mut Jerelle tuli kaveri yökylään. Noh, vietin iltaani koneen äärellä ja saatiin neronleimaus Helin kaa et lähetään yöllä käymään kaupungin toisella puolella abc:lla (vaikka lähempääki ois löytyny, heh :D). Käytiin sieltä sit ostaa Helille purkki maitoa, sekä takeaway kaakaot :D Ajeltiin siitä sit takasin ja pilistettiin hetki ympäriinsä :D

Monilla alkoi juuri syysloma, mutta minulla ei. Sekös minua harmittaa. Kaikilla kavereilla ympäri Suomen on nimittäin ensi viikko syyslomaa, kun minulla on vasta sitä seuraava. Rovaniemellä, Oulussa, Jyväskylässä, Tampereella, Seinäjoella, Vantaalla, Helsingissä, Espoossa ja jopa Kuopiossa, (mikä kuitenkin kuuluu Savoon) on kaikilla syysloma ensi viikolla. Harmittaa kun oltiin suunniteltu et nään ihmisiä joita ei koskaan muullon nää syyslomalla, mutta homehdunkin koulussa :c Sitten kun minulla alkaa syysloma, kaikki on palanneet takaisin kouluihinsa. Mitä mä teen syyslomalla? Äidin luo en oo menossa, enkä todellakaan jää Mikkeliin. Oli suunnitelmissa et meen kaverille Vantaalle kuitenkin vaikka sil on koulua ainakin muutamaksi päiväksi. Sitten pitäis luultavasti käydä myös Kuopiossa kaverin luona, jolla muuten ainakin on lomaa kun se jäi työttömäksi.

Ylläoleva kuva otettu kaverin autossa kun mulle tuli vähän tylsää ku se jäi asentamaan jotain yhtä turhaa kuin uusia amislokasuojia :D Hmm, voisin tyhjentää hieman ruokia tuolta kaapeista laukkuuni, niin saisin opistolla syödä illallakin ilmaiseksi :D Muutenki vois pakkailla vaatteita jne koska aamulla lähtö. Kohta menen saunaan ekan kerran tänä syksynä, jee <3 Alle vielä oikein mahtava kuukausi sitten ilmestynyt Glamour Of The Killin biisi :3

- Nora ♥

It's like I'm sleepwalking.

Okei sori, tää tulee nyt vajaan viikon myöhäs. Alotin kirjottaa tätä mut se sit jäi ja nyt jatkan taas !

Tänä yönä (3- 4.10) herätystä kännykkääni asentaessani huomasin taas kerran, että herätyksen soittoon oli aikaa kolme tuntia, viisi minuuttia. Tänä yönä mulla oli aikaiseen herätykseeni ja vähäiseen uneeni oli sentään syy. Tosin, ainahan niitä syitä löytyy.. Pitäisi nukkua enemmän ja myönnän sen. Kello oli herättämässä kello 4:10, eli nukkumaan menin siinä 1:05 aikoihin. Tein vaikeita koulutehtäviä ja pakkasin. Heräsin kello 4:10, koska oon lähössä Vantaalle. Tainno itseasiassa kello oli jotain puol neljä, mut olin nii hajalla ja sekasin, ni aattelin nukkua siihen herätykseen asti. Juna lähtee 6:22 tai jotai sellasta. Ongelma tässä on, että meiltäpäin ei mee busseja keskustaan, enkä todellakaan kävele kaikkien kamojen kaa sinne 7 kilometria. Katoin kuitenkin, että vajaan kahden kilsan päästä menis yks bussi kello 5:25 ja sitä seuraava kello 5:55.

Postauksen aiheena piti kuitenkin olla unettomuus ja se mikä nuorten unta häiritsee. Itellä jää arkipäivisin (ellei oo vapaapäivä) unet tosi lyhyeksi. Mä en oikeastaan tiedä mistä se aina johtuu. Tietty joskus se on ihan tietoista valvomista, mutta yleensä jään vaan miettimään asioita.. Tai sitten jään koneelle. Joinain öinä en uskalla mennä nukkumaan, joinakin en vain halua. Joskus taas tulee olo, ettei oikeesti saa vaan unta vaikka yrittäis. Yleensä se kuitenkin johtuu ulkoisista tekijöistä, eli tässä tapauksessa muista ihmisistä.

Opistolle muuttaessani mulla ei ollut minkäänlaisia uniongelmia. Nukuin sopivasti yössä ja näin kivoja unia. Sit kun nää jotkut teinit alko riehumaan käytävillä öisin, en saanut unta. Oon sellanen ihminen, et herään pieneenkin ääneen. Oon aina ollut. Univaje kasvo kasvamistaan riehujien takia. Kun en saanut nukuttua, unirytmi meni perseelleen. Saan nykyään aikaisintaan kolmelta unta, vaikka miten väsyttäis. Univaje kasvaa ja kasvaa, ruokahalukin on hävinnyt. Kauheesti pukkaa stressiä koulun, rahatilanteen ja ihmissuhteiden ansiosta.

Täällä eläessäni oon huomannu et kun niin moni muuttaa kotootaan ekaa kertaa "pois" asuntolaan, niin porukka valvoo kavereiden kaa yöt ja sit kun ei jaksa ni nukutaan pahimmassa tapauksessa koulupäivien ohi tai tunneilla. Seinät on ku paperia ja kuulen kaiken mitä mun yläkerrassa ja seinien takana tapahtuu, vaikken edes haluaisi kuulla. Kavereiden kaa valvominen on ihan okei tietyissä määrin, mut jos se häiritsee muita ni se on haitallista. Mua ei haittaa vaik valvoisit viikon putkeen samoilla silmillä, kunhan et kilju kavereittes kaa käytävällä keskellä yötä.

- Nora ♥

Bullying.

Tästä postauksesta tuli todella pitkä, ja teksti käsittelee brutaalia kiusaamista, mitä mä itse jouduin kokemaan. Teksti on sen verran karu, että suosittelen herkimpiä lukijoita jättämään välistä tämän kertomuksen. Karulla tarkoitan fyysistä väkivaltaa ja jos tuntuu vähänkin, ettet ole varma, niin älä lue. Tämä on kirjoitettu lähinnä omaa avautumistani varten. You have been warned, joten jatka lukemista omalla vastuulla.

Ensimmäiset jaksot meni hyvin, tuli pelkkiä kolmosia ja olin meidän luokan parhaita oppilaita. Motivaatio oli kohdallaan, tykkäsin koulusta. Tuli uusi luokkajako ja paras kaverini (ja oikeestaa kaikki muutki kaverit) meni toiselle luokalle. Mua alettiin kiusaamaan ja se paheni kokoajan lisää ja lisää. Lopulta pelkäsin kouluun lähtöä. Kävin koulussa pakonomaisesti. Mun oli tosi paha olla, mut en halunnut jäädä pois ku olin niin hyvä. 

Kiusaaminen paheni. Ensin oli ryhmästä eristämistä. Kohdeltiin kuin ilmaa. Mua ei kuunneltu vaan joko katottiin vihasesti/halveksuvasti tai käännyttiin pois. Sitten siitä tuli sanallista. Käytettiin sanoja, joita en itse käyttäisi kenenkään kuullen (tai edes kirjoittaisi) ja jotka muutenkin särähtää tosi ikävästi korvaan kun niitä nuoret käyttää arkikielessä ja kutsuu jopa kavereitaan niillä nimillä. Tässä vaiheessa kävin opolle puhumassa kiusaamisestani. Opo vastasi tähän: "Kaikkien kanssa ei vain voi olla kavereita. Kaikkien kemiat ei aina kohtaa". Oon samaa mieltä, mutta lisäyksenä ja vastaiskuna vain.. Joo, ymmärrän ettei kaikkien kanssa voi olla kavereita, mutta kaikkien kanssa pitää silti tulla toimeen. Ja mulle se meinaa sitä, et ei kiusata.

Kiusaaminen paheni fyysiseksi. Tönittiin käytävillä "vahingossa", kas kummaa kun kymmenen ihmistä kävelee takaapäin ja joka vitun ihminen sattuu muhun törmäämään aika kovalla vauhdilla. Aloin olla mustelmilla kaatumisista ja seiniin taklatuks tulemisista. Eräänä päivänä menin ruokalaan syömään pitkään pöytään. Olin juuri istunut paikoilleni, niin eräs luokkalainen tuli mun viereen istumaan. Hetken päästä tuli toinenkin. Ihmisiä alkoi kerääntymään ja viimein tuli se porukan viimeinen lautasellaan kasvissosekeittoa. Lautanen oli ihan täynnä ja se höyrysi. Keitto oli vasta vaihdettu linjastoon. Porukan viimeinen henkilö pysähtyi taakseni ja sain keitot niskaani. Ja koska eihän tämä riittänyt, niin sain myös maidot päähäni.

Niskassa on tänäkin päivänä kolmannen asteen palovammasta jääneet arvet, sydämmessä tosin vielä suuremmat. Tämä johti siihen, että pelkäsin kouluun menoa aina ja vain enemmän ja enemmän. Suuret poissaolomäärät johtivat siihen, että mut vietiin autolla koulun ovelle ja katottiin, että meen sisälle. Mua oksetti ja tärisin pelosta. En pystynyt nukkumaan tai syömään, koska pelkäsin kouluun menoa ja sitä että joku näkisi mut ja sanoisi jotain. Menin joka aamu kouluun sisälle päästyäni vessaan. Lukitsin oven, tärisin ja kuuntelin musiikkia kuulokkeista. Odotin noin puoli tuntia, että minut tuonut auto oli varmasti poistunut ja ihmiset oli päässeet tunneille. Sitten lähdin kaupungille.

Erosin koulusta kun äiti alkoi huomata miten kuihduin silmissä ja huono oloni paheni ja paheni. Hän ei vieläkään tiedä miten pahasti mua kiusattiin, enkä tiedä haluanko edes kertoa. Menin äidin kanssa opon juttusille ja erosin. Keskusteluista jäi paha maku suuhun. Tuntui, kuin oisin ollu huono ihminen kun erosin. Että poissaolot ja paha olo oli mun omaa syytä. Pääsin kuitenkin pois. Niin suuri taakka putosi harteiltani, ja aloin itkemään onnesta kun sain eropaperit käsiini. Kiusaaminen on ohi.

Nyky päivänä kyseisen koulun ohi ajaminenkin kouraisee vatsan pohjasta. Nyt mä olen kuitenkin täysin eri paikkakunnalla koulussa ja mä oon saanu täällä niin paljon hyviä ystäviä. En oo törmänny itse täällä minkäänlaiseen kiusaamiseen kenenkään kohdalla. Saattaa johtua alastakin. Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan käytökseen ei vain sovi kiusaaminen. Niidenhän pitää taistella sitä vastaan. Mulla on täällä todella hyvä olla ja vihdoin saan olla oma itseni, eikä tarvii pelätä, että siitä alettaisi kiusaamaan. Mä oon iloisempi kuin koskaan ja tunnen, että oon löytäny oman paikkani. Nyt lähden syömään ja jatkamaan päivääni koulun parissa.

Ethän sinä kiusaa ketään? Jos kiusaat, nyt on hyvä hetki pyytää anteeksi ja korjata asia.

- Nora ♥

Dear diary.

Heeej! c: Nyt istun keittiössä ja katson Housen viimeisiä minuutteja. Santtu antoi mulle jäätelöä. Takana on päivä täynnä tunteita, niin positiivisia, kuin negatiivisiakin. Olen itkenyt ja saanut tapani mukaan randomeja naurukohtauksia. Olen ollut oudon hiljainen (tavoistani poiketen), mutta myös höpöttänyt kovasti... Kuitenkin.

Oon miettinyt, että miksei tunteille vois olla on/off nappia. Ja oon miettiny, et miks ihmisiä ei voi poistaa elämästä vaan painamalla nappia. Okei, ehkä se on ihan hyvä ettei voi. Sitten vois tehdä jotain hätiköityi päätöksii ja se ois muutenki tosi epäreiluu sitä toista kohtaan. Mul on kokoajan tosi hyvä fiilis ja silleen, mut välillä tulee tosi ikävä fiilis kun saa jonkun viestin henkilöltä jonka haluaisin "poistaa". Kun yrittää tehdä sopua, saada kaiken toimimaan ja parantaa kaikkea, niin sieltä tulee vaan paskaa niskaan. Aina löytyy syy riidellä ja syy aiheuttaa pahaa mieltä, mut ku mä en vaa jaksais enää riidellä yhtään. Ja jos riidan aiheet on kerran jo riidelty ja sovittu, niin miksi ne pitää aina avata uudelleen?

Mä vaan ootan torstaita ja sitä et nään ihmisiä, jotka tekee mut oikeesti ilosiks. Toivon, et saan blokkaa kaikki surut edes ton viikonlopun ajaks ja pitää hauskaa. Mitä nyt ollaan suunniteltu, niin uskon et meil tulee enemmä tai vähemmä hauskaa c: Oon kirjottanu tätä tosi kauan, vähän kerrallaan. Siksi tulee hieman myöhässä.

- Nora ♥

Still dancing with your demons.

Hei taas ! Voisin aluks laittaa vähä muutos kuvaa teille jotka ette oo nähny hurjaa muutosta mussa, mikä on tapahtunu täs viikon sisää. Eli ensin kuva lähtökohdasta..

...Ja alla oleva kuva otettu tosiaan eilen (lauantaina)

Jeps, eli kuten kuvasta näkyy ni otin eilen sen huulilävistyksen! Tykkäilen kovasti c: <3 Kuukauden päästä sit tulee toinen palleroinen tuohon toiselle puolelle :3 Mun ajatukset harhailee nyt kovasti, joten tästä postauksesta saattaa tulla hieman sekava. Pahoittelen ! Mut tosiaa ens torstaina oon lähössä Vantaalle, jeii :3 Viltsua, Jenniä, Joaa ja muita tapaamaan :3 Viime kerrasta onkin aivan liian kauan. Tykkään Papa Roachista kovin, mutta pe iltana löysin tämmösen version Last Resort- biisistä. Ensikuuntelemalla olin ihan wtf, mutta toisen kerran jälkeen aloin itse asias tykkäämää. Aika jees popitus biisi :'D

Joo.. Oon siis asunu nyt Mikkelissä asuntolassa. Huh. Miten tän aloittas. Siit paikast on tullu mulle ku koti. Jyväskylään palatessa tuntuu et tuun käymään vaan mutsilla. Tosin, Jyväskylähän on aina tuntunu mulle oudolta paikalta. Semmoselta mihin en kuulu ja missä en vaan tunne olevani kotonani. Esimerkiks Vantaa on ollu mulle aina tärkee paikka, ja semmonen minkä tuntee kodiks ja mihin tuntee kuuluvansa. Oulu on mulle myös tärkee paikka, ja sieltä on jääny murre. Jyväskylästä mulla ei oo mitään. Se on vaa paikka johon palaan aina uudelleen ja uudelleen vain koska on pakko.

Mikkeli taas ei kaupunkina tunnu oikeen omalta. Se asuntola on taas mulle ihan ku koti, missä saa olla rauhassa. Mulla on siellä iso perhe, mihin tunnen kuuluvani paremmin kun biologiseen perheeseeni. Aina kun tuun mutsille, niin äiti ei ikinä oo edes kotona, joten vietän aikaani Jyväskylässä muutaman hyvän kaverin kaa suurimmaks osaks. Sitten äiti valittaa etten oo ikinä kotona ja että ois kiva nähdä muakin.. Oon ollu nyt koko viikonlopun täällä, eikä äitiä näkyny kun eilen vaan lounaalla ja tänään ei oikeestaan ollenkaan.

Mikkeli on saanu mut olemaan oma itseni ja se tuntuu tosi vapauttavalta. Se on ehkä eristäny mua joistakin ihmisistä, mutta musta itestäni tuntuu tosi ihanalta olla taas puhelias, ulospäinsuuntautunut ja iloinen minä. Mä en tiedä oikein mitä mun pitäis tehdä, koska en halua etääntyä näistä muutamasta tärkeestä ihmisestä, mutta mä haluan kuitenkin olla myös oma itteni. Toisaalta.. Miksi en sais olla minä? Miksi mun pitää olla sellanen kun ennen vain koska muut haluaa? Ja jos tosiaan oon niin tärkeä näille henkilöille, niin miksi ne ei voi hyväksyä mua tälläsenä, kun mul on niin paljon parempi fiiliskin? Vai onko ne vaan kateellisia jostain?

Mun päässä on pari viikkoo surissut ihan kauheesti ton tyylisiä kysymyksiä, ja oon vaan miettiny, et miks pidän kiinni näistä ihmisistä, jos ne ei pidä musta tälläsenä. Mut toisaalta... Äh. Asiat on niin kovin vaikeita. Tekis mieli vaan laittaa kaikki tollaset asiat johonki kaappiin ja pitää ne siellä. Pitää kaikki vaikeat tuohon asiaan liittyvät ajatukset kaapissa, ja keskittyä vaan siihen mitä Mikkelissä tapahtuu. Siellä missä kaikki on hyvin ja missä mulla on perhe ja kavereita.

Mut jottei tää olis niin kovin angstipitoista niin kerron jotain iloisempaa tähän väliin ! :) Ostin itelleni "palkinnoks" siitä et uskallan ottaa huulikorun vaniljakokista jo aiemmin tällä viikolla, mutta nyt vasta sain aikaseks avata sen ja nauttia tässä samalla. Syön samalla myös nuudelia :3 Eilen mun huuli turpos oikeesti kaksinkertaseks ja syöminen ja juominen oli haastavaa. Pillistä tuli mun paraskaveri ja puukko oli kova sana syödessä, kaikki piti pilkkoo kovin pieneksi että pystyin syömään sen ilman ongelmia. Sylkeminen on älyttömän haastavaa, ja mun pitää opetella se uudestaan varmaan :D Eilen hampaiden pesusta ei tunnu nimittäi yhtään mitään ku vaahdot valu suupielistä ja sylkeminen.. Noh en saanu syljettyä, se vaan valu pois suusta pitkin naamaa ku yritin :D Voitte kuvitella sotkun :DD

Tänään kuitenki pystyin jo juomaan suoraan lasista (oi sitä ilon määrää!), eikä koruunkaa enää sattunu herätessä :) Eilistä kunnioittaakseni juon kuitenkin vaniljakokista pillillä ja yritän olla sotkematta kun ei alahuuli vielä toimi kuten pitäisi (tosin paljon paremmin se nyt toimii ku eilen) :D Toi lautanen on muuten ihana, mun mummo teki sen mulle vuonna 1999 (eli öö olinkohan 4v?) ja siinä on muumeja mitkä nyt on nuudeleiden alla :3 Eli sillä on mulle tunnearvoa, koska mummo on sen itse tehnyt mua varten ja vain minulle c:

Nyt en kyl keksi mitään kirjotettavaa.. Huomenna taas Mikkeliin (yhen opettajan kaa kimppakyydillä, lol) ja sillee x3 Joten moiksu, yritän kirjotella taas pian c:

- Nora ♥

Don't say you're sorry cause no one wants apologizes from you.

Moimoimooooi ! Ihan kauheesti on kaikkee nyt tapahtunu, anteeks etten oo ehtiny kirjottelee. Toisaalta, en oikee oo tienny mistä kirjoittaa joten.. Duh. Värjäsin hiukset viime viikonloppuna ruskeiks. Nii ja tietty koulussa oon ollu ja sellai. Oon saanu paljon tosi ihania kavereita ja niistä on tullu mulle tosi tärkeitä. Niinku kerroin eräälle yks päivä, ni tää porukka minkä kanssa oon nyt viettäny aikaa, siinä tunnen ekaa kertaa elämässäni et mut hyväksytää sellasena ku oon ja et voin puhuu näille mistä tahansa ilma et ne kattoo mua ku tärähtänyttä. Tuntuu et mul on vihdoin oikeesti paikka mihin kuulun ja missä saan olla oma itteni.

Tulin tänään kuitenki taas kotia ja heti ku pääsin kotiin ni tekstatttiin kaverin kaa et pitäis nähdä, joten lähdin takaisin keskustaan :D Keskustasta tuli ostettuu vihdoin kunnollinen meikkipussi (mitä nyt maaliskuusta asti säilyttäny meikkei jossai muovipussissa :'D) Glitteristä hintaan 2,50e, Seppälästä jo kauan himoitsemani pääkallohuivi hintaan 6,50e (50% alennus ;P), Sokokselta mansikan tuoksusta hiuslakkaa ja uuden hoitoaineen ja sit tietty ruokaa :D Siit mentii Helille joka oli saanu kapselikeittimen lahjaks ja keitettii sillä kaakaota >8) Oli aika hassun makusta mut oh well, kokemus sekin.

Huomenna meen ottaa huulikorun, apuaa! Ja kohta lähden kaveria vastaan pysäkille kun se tulee yökyläilemään meille ja huomenna mun kaa ottaa sitä korua :3 Oisin muuten ottanu sen jo Mikkelissä, mut siellä se maksaa 45-50e ja täällä saan korun ja reiän 20 eurolla. Tiedän myös, että lävistäjä täällä on todella ammattitaitoinen, joten siitäkää ei jää kiinni. Kirjottelen luultavasti myös vielä ainakin sunnuntaina koska tää on vähän kiireellä tehty juttu. Kerron tarkemmin koulusta, mitä on tapahtunu ja sellai. Nyt lähden tuonne pimeään ja märkään pelottavaan ajamaan pysäkille ja noutamaan kaveria. Loppuun vielä mahtava biisi, minkä kaveri linkkas tänää ja oon kuunnellu sitä rutkasti :3

- Nora ♥

New music, school camp and pictures.

Terve! Vähän yli viikon aikana on tapahtunut vaikka mitä! Keskiviikkona saatiin päähänpisto, että värjätään mun juurikasvun lisäksi myös Joonaksen hiukset. Sanoin ihan läpällä, että "mulla on blondia väriä, värjätäänkö sulta puoli päätä blondiksi?" ja sitte se oli et JOO! Ja sit mä olin et "oikeesti? o:" ja siitä se sit lähti :D Käveltiin keskiviikkoiltana keskustaan Kirkkopuistoon ja ku oli niin kaunista, ni oli pakko kuvailla :3 Tässä siis auringonlasku Mikkelissä c:

Perjantaina oli huoneiden luovutus, mikä käytännössä meinasi sitä, että piti siivota huone ja viedä kaikki omat kamat kotia tai tunkea lukolliseen kaappiin. Mulla ei ollu perjantaina koulua, joten aattelin nukkua univelkoja pois asuntolassa. Herätys oli laitettu 10.30, että ehtisin pakkaamaan viimeisetkin tavarat ja lounaalle. Oltiin puhuttu siivoojien kanssa torstaina, että huoneet pitäis luovuttaa kello 12. No, heräsinkin 9.30 siihen, että siivooja seisoo mun "eteisessä" silleen "Ai sie nukut vielä? Huoneet piti luovuttaa yheksältä." ja sit mä tietty säikähin kauheasti ku se on tullu yleisavaimella :DD Noo, aloin mättämään tavaroita laukkuihin ja kaappiin kauhealla kiireellä.

Vein tyynyt ja peitot, sekä leirirepun kaverin huoneeseen (jota ei tarvinnu luovuttaa), koska ne ei yksinkertasesti ois vaa ikinä mahtunu sinne kaappii, enkä todellakaa halunnu lähtee roudailee niitä kotia, ku ne ois pitäny maanantaina tuoda takaisin. Sitten käytiin lounaalla ja lähettiin keskustaan. Käytiin meiän vakiokahvilassa kaakaolla ja kahvilla, sekä juostiin amppareita pakoon. Sitten mun piti jossain vaiheessa lähteä bussille.

Välillä löydän kamerastani tän tyyppisiä kuvia...

Ei vissii ainakaa tylsää oo ollu :D

Sunnuntaina halusin värjätä hiukset. Mietin koko päivän, että miten värjäisin ne, mutta selvää oli, että värinä olisi ainakin pinkki. Lopulta aloin kello 22:00 laimentamaan pinkkiä väriä hoitoaineella ja 22:30 se oli mun päässä :D Laitoin siis koko päähän, kun en osannu päättää miten muuten laittasin. Maanantaina tulin Vikin kyydissä kouluun. Naurettiin ihan kipeinä radio rockille (siellä oli joku tyyppi vieraana ja ne väitteli siellä politiikasta :D). Maanantaina kello 12.30 olikin sitten lähtö ryhmäytysleirille. Mun huonekaverina oli Jonna, Mikaela ja Iitu. Mikaelan 18v synttärit oliki just maanantaina :D Leirillä leikittiin ihan kauheesti ja tietty tutustuttiin omiin luokkalaisiin ja ohjaavaan ryhmään (kakkosluokkalaisiin). 

Tiistaina päästiin tekee ryhmissä vaikka mitä. Tehtiin Mexikonpataa trangialla, rastirataa, leikkejä 25 asteen helteessä kolme tuntia putkeen (välissä vaan yksi 3 min juomatauko) ja tietty legendaarinen leirikaste yöllä. Meiän joukkue tosiaan voitti rastiradan ja me saatiin semmone tikkaripussi palkinnoks :3 Jokaiselle tuli siis kaks tikkaria mut hei, parempi ku ei mitää ja sitä paitsi tikkarit on parhai c; Paistettiin illalla lettuja nuotiolla semmosilla kivoilla pannuilla, alla pari kuvaa siitä c:

Leirikaste oli seuraavanlainen. Meiät herätettiin kello 2.00 viimesenä yönä viidakkomusalla ja sillä ku alkuasukkaan näkösii kakkosluokkalaisii huus, ulvo, koputti ovia, juoksi huoneissa ja kisko peittoja pois päältä. Sitten mentiin nuotiopaikalle ja meiän piti ettiä shamaani ja leijona. Meiän porukka löys leijonan ja vietiin se nuotiopaikalle. Lopulta kakkoset "tappo" leijonan ja meidän piti juoda sen "veri" ja syödä sen "liha". Se liha oli jotain nötköttiä (lihasäilykettä mikä maistuu koiranruualle) ruisnapissa ja veri oli jotain pinkkiä litkua. "Lihan" heitin salaa olan yli mettään, koska olo oli jo valmiiksi kamala, "verta" en juonut ihan vain koska se näytti ja vaikutti niin etovalta. En muutenkaan syö ikinä mitään sellasta, mistä en tiiä mitä se on. Sen jälkeen käveltiin takas mökkiin ja en saanu loppuyönä enää unta.

Keskiviikkona leiri sitten loppui ja oltiin n. puol 14 opistolla. Siitä lähettiin Joonaksen kaa vaihtaa kieliä opiston kitaroihin, kun semmonen tehtävä oltiin saatu. Ne kun oltiin vaihdettu, käytiin kirkkopuistossa istumassa iltaa muiden opistolaisten kaa. Torstaina blondattiin Joonaksen hiukset toiseen kertaan, saadaksemme oranssin pigmentin kokonaan pois. Mä laitoin toisen kerroksen pinkkiä, koska se näytti jotenki epätasaselta :D

Alla tosi "taiteellinen" kuva asuntolan keittiöstä

ja telkkarihetkestä :D

Tänään perjantaina ois lähtö taas kotia ja aamulla 8.15 kouluun opiskelee hieman Nuorisopolitiikkaa :)) Nyt voisin mennä nukkumaan, että jaksan herätä :D Oon kuunnellu muuten hurjasti Avenged Sevenfoldin uusinta albumia ja mun omaks lemppariks on muodostunu Requiem- niminen biisi c: Laitan sen vielä tohon alle ja sitten kuvan mun pinkeistä hiuksista (leirillä otettu teinipeili :D).

Ja tossa viel se Requiem c;

-Nora ♥

My room.

Moikka taas! c: Oon nyt taas Mikkelissä, asuntolassa. Mulla on loppupäivä itsenäistä opiskelua, joten aattelin tässä välissä vähän päivitellä c: Aattelin tehdä huonepostauksen, mutta älkää säikähtäkö satunnaisia sotkuja :D Tää tulee olee aika perusteellinen, paljon kuvia ja silleen. Täst se lähtee c;

Eli, asun asuntolassa, ensimmäisessä kerroksessa

huoneessa 109. Asun huoneessani yksin.

Tältä mun huone näyttää ovelta päin katottuna c:

oikealla puolella näkyy vessan ovi ja

valokatkaisijat sekä lattialämmitys c:

Okei, tää jätti nää jotkut kuvat väärinpäin,

vaikka muokkasin ne näkymään oikein.

Mutta tuossa mun huoneen ovi, mistä

pääsen asuntolan käytävään, sekä

sateenvarjoni ja kenkäni :D

Kuvassa näkyy myös lukollinen kaappi, mihin täytyy

pistää kaikki omat tavarat siksi viikonlopuksi kun

huoneet luovutetaan lyhytkurssilaisten käyttöön o:

Tässä on mun vessa. Tykkään kun siellä on lattialämmitys

ja sen väritys on kiva myöskin c:

Tässä mun peilin hyllyllä pidän saippuoita, hammasharjaa/tahnaa,

hiusvälineitä c:

Suihku löytyy vessastani myös! Sekä lattialasta c:

Lavuaarin päällä näkyy käsisaippuani ja

meikkipussini c:

Hah, tästäkin pitäny kuva ottaa... Joo

tosiaan, säilytän suoristusrautaani

vessan lampun päällä :'D

Siinä mun rakas lattialämmityksen säädin :DD

Toi on kätevä jos esim vaatteita on jääny märäks,

ni laittaa vaan vessaan roikkumaan henkariin ja lämmitys

päälle, niin kuivaa tulee äkkiä c: Toimii myös oivasti kylminä 

öinä, kunhan muistaa jättää vessan oven auki :D

Tossa mun työskentelypiste ja vasemmassa reunassa hylly,

mihin oon laittanu vaatteita joita pidän usein ja

pyykkikassi löytyy sieltä myös.

Työskentelypisteestä löytyy tietokone, lamppu, kivamahtava penkki..

oikeassa alakulmassa olevassa pirkka-kassissa on jotain ruokia

(tonnikalapurkkeja jne hyvin säilyvää)

Täs mun sänky. Sen päällä on kännykkä ja sininen fleesehuopa

"koristeena", mutta myös lämmittää kylminä iltoina c:

Leiriä varten oleva retkireppu on sängyn päädyssä

odottamassa. Lähden tutustumisleirille 

ensi viikolla :S

Tässä mun ikkuna, näkymät on parkkipaikalle ja lähes kaikkiin 

luokkarakennuksiin. Tykkään kun aamuaurinko paistaa

just tältä puolelta ja herättää ihanasti <3

Tuon aukeavan ikkunan kanssa on

käyty taisteluja, millon yksin ja

millon pitäny pyytää asunnonvalvoja apuun :D

Tossa on mun koululaukku. Käytän sitä vaan kouluaikaan ja

pidän koulutavarat siellä kokoajan. Mulla on erikseen

ns. vapaa-ajan laukku mukana c:

Ehkä mahtavin keksintö asuntolassa ikinä... Korvatulpat!

Varsinkin noilla vähän nuoremmilla on tapana

juosta iltasin/öisin käytävillä ja huutaa, joten

näin tarpeelliseksi käydä ostamassa

korvatulpat ekan unettoman

viikon jälkeen :D

Ja sit joku tollanen oli ilmestyny mun pöydälle.. :D

Et semmonen huonepostaus! ;) Voisin lähtee kaupungille nyt ostaa maitoo, nitojaan niittejä ja vichyä c: PAIPAI <3

-Nora ♥