Happy Easter!

Moooi! Nyt on siis pääsiäinen (1. pääsiäispäivä) ja Olli on täällä. Mulla ei nyt oikeen oo teille kuvia tai mitään, anteeksi :( En oo myöskää syöny suklaamunia, ku en oo oikeen jaksanu ostaa eikä niitä oo tullukkaa mistään. Luultavasti kun pääsiäinen on ohi, ni käyn ostaa alennuksesta niitä sitten :D Pääsiäinen on menny aika normaalisti, ollaa oikeestaan oltu vaan meillä ja eilen käytiin kaupassa ja kirpparilla. Mukaan lähti TOOOSI hieno takki :3 tykkään <3 kuvaa ehk myöhemmin c: Ja Olli osti sellasen supercoolin pääkallokellon, mikä oli ihan upouusi ja toimiva ja vielä entinenki hintalappu oli paikalla. Tänää ollaa vaa makoiltu ja katottu Simpsoneja ja nyt kuunnellaan vanhoja musikaalibiisejä :D

Tänään käännettiin kelloja. Muistittehan kaikki? Okei, nykyajan tekniikka on sen verran kehittynyttä, että esim. monen älypuhelimen kellot kääntyy itsestään yön aikana. Kuitenkaan harva seinäkello kääntää itse viisareitaan. Mun kännykkä ja tietokone käänsi itse itsensä, mutta seinäkelloja pitää vielä siirtää. En oikein keksi mitään järkevää enää, joten hyvää pääsiäistä kaikille! <3

- Nora ♥

Workoutplans.

Terppaaa ! Mua on ahdistanu jo pitkän aikaa se, että haluun alkaa liikkuu silleen kunnolla, mutten oo vaan saanu aikaseks. Okei, käyn jo zumbassa (lol), mut tuntuu kuitenki et se ei riitä. Tai siis ku se on vaa sellasta heilumista, mist ei tuu ees paikat kipeeks :/ Noh ! Tänään otin mutsin kaa puheeks et haluisin alkaa käymää salilla. Vaik oon mä siitä ennenki maininnu, mut asia ei oo oikee edenny mihinkää. Mutsi sano et, se ite oli miettiny sitä samaa just eilen ja et katotaa sitä huomenna paremmi ku se oli lähössä nukkuu just.

Liikunta-asiaan sopivasti liittyen, oon menossa huomenna Helin ja Jassun kaa uimaan c: Aateltii käydä ennen uintia siin uimahallin salilla ku se kuuluu myös hintaan. Mun pitää siis ettii viel biksut, pakata reenivaatteet ja pyyhe sekä vesipullo. Ei mihinkään liittyen laitan tähän alle ehanan kuvan musta minkä otin tänää : D Ja nyt tosiaa tälläne lyhempi postaus, ku viime postaus oli ylipitkä enkä nyt keksiny ihmeitä c:

Ja tosiaan ! Haluun kertoo et tää mun treeni-intoilu ei johdu siitä et haluisin laihduttaa tms. koska tiedän ettei mulla oo tarvetta sellaselle. Oon tosi laiha, mutta mulla on huonompi kunto ku joillakin ylipainoisilla. Se johtuu myös yhestä sairaudesta mikä mulla on, mutta myös omasta saamattomuudesta. Eli, mun hapenottokyky on todella huono sen sairauden vuoksi, hengästyn jopa kävellessä normaalivauhtia. Siksi en voi juosta pitkiä matkoja. Saman sairauden oireisiin liittyy myös se että, jos joutuu kestävyysrasituksen alle, niin lähtee nopeasti taju tai ainakin meinaa lähteä (koska hapenpuute). Haluan treenata, koska haluun paremman kunnon ja lihaksia, että jaksan tehdä jotain (tällä hetkellä lihakseni ovat paikoitellen lähes olemattomat, paitsi hartialihakset on törkeen isot :D). Mutta nyt lopettelen c:

- Nora ♥

My day in Helsinki.

Heya ! Pahoittelut kun en oo kirjotellut hetkeen. On ollu kaikenlaista tekemistä. (: Eli perjantaina menin stadiin ja bussissa menomatkal juttelin Elin kaa puhelimes. Sit pääsin paikalle ja menin leikkaa Edin hiukset, sit menin kamppii ja tapasin Jennin siellä. Oltiin siellä muutama tunti ja lähettii Pasilaa. Alla tunnelmii Pasilan steissilt. :D

Sit lähettii tallustelee Hartwallille siinä tuntii ennen keikkaa. Oltiin siis menos kattoo Adam Lamberttii, kuka on mun idoli. Siis äänensä puolesta, sen puolesta ettei se häpeile itteensä ja uskaltaa olla oma ittensä ja sen puolesta miten ystävällinen ja rakastava persoona hän on ! Laitan tähän kuvii jonosta :p Pahoittelen laatua koska jätin kameran himaa ni nää on otettu kännykäl :/ Tos ylemmäs kuvas on pikkusen jonoo alakatsomon ovilla. Oli sitä porukkaa paljon enemmän ku meiän jälkee tuli tonne paikalle melkee samanverran ku tos kuvas on :D Ja tietty pakollinen kielikuva :D :P

Ku päästii sisää ni lämppärinä oli Jannika B. Ei kiinnostanu yhtään ja sain muutenki kauheen päänsäryn naisen lauluäänestä. En tykännyt. Sitten ku Adam tuli ni korvat hajos siitä kirkumisen määrästä D: Laitan tohon alle kuvan miten "täynnä" yleisö oli lämppäriä ennen. Viimeset paikat täytty ku lämppäri oli lopettanu. Tossa sen allla näkyy paremmin mun keikkaoutfitti :3

Muutama sananen keikasta. Eli musta tuntu et musiikki kuulu liian hiljaa (kuulemma yläkatsomoihin ei kuulunu melkee yhtää) ja mua harmitti koska permannolla meno näytti olevan tosi hyvä, mut tuol katsomossa vaan jotkut katsomot seiso ja oli ihan mukana, meiän katsomossa lähes kaikki istu ja ne jotka seiso, ni niitä mulkoiltii vihasesti ._. Eikä tuolta katsomosta saanu hyviä kuvia ku oltiin siellä permannon takana silleen. No mutta, Adam oli ihana oma itsensä. Esim. kun hän heitti pyyhkeensä yleisön sekaan ja tytöthän alko tietty riitelee siitä, niin Adam sano siihen: "Please don't fight! We don't fight here, we just love each other!" 

Adam omisti yhen biisin Saulille ja välispiikeistä kuuli kyl et tää mies todella välittää faneistaan ja on aidosti kiitollinen kun saa esiintyä. Kun Adam esitti Better Than I Know Myselfin, meinasin alkaa itkee ja pidättelin kyyneleitä loppuun saakka. Se kehonkieli ja äänensävy kerto niin paljon ja kosketti mua. Aloin miettii asioita ja mietin miten halusin vaan mennä ja halata Ollia ja sanoo miten paljon rakastan sitä ja kaikkee. En ollu ennen ajatellu tosta biisistä, et itkisin kun sen kuulen. Noh, studioversiossahan äänensävyt ja elehdintä ei tuu niin selkeesti esille kun livevedossa kun kaikki miksataan niin puhtaaks. Voisin laittaa tähän alle kyseisen biisin livevedon. Miehen ilmettä kattoessa näkee että se meinaa jokaista sanaa mitä laulaa.

Lisäks mua kosketti se kun Adam kysy et "Kuinka moni on ikinä tuntenu olevansa erilainen, ettei sovi joukkoon?" ja "Kuinka monelle on sanottu ettei oo tarpeeks hyvä tai muuten vaan haukuttu erilaisuuden takia?" Nostin käden molemman kysymyksen kohdalla. Sitten tää mies kiros kiusaajia ja omisti biisin meille kaikille jotka on kokenu jotain kiusaamista tai hyljeksintää.

No, keikka loppu Trespassing biisiin, mitä me pelättii ettei sitä tuu ollenkaa, koska me molemmat haluttii kuulla se :D Lähettii kävelee Pasilaan ja haettiin tavarat loksasta. Juostiin junaan mikä meni stadiin. Ku päästiin steissille, niin huomattiin et kello on 22.30 (= millon mun dösä lähtee Kampista), sit aattelin etten kuitenkaa ehi ni en jaksanu lähtee juoksee. Mentii sinne istuu mistä lähti Espoon bussit, koska siel alhaalla oli nii kylmä. Jennillä lähti viimenen metro siinä yhentoista aikoihin niin se sit lähti sillä. Mä jäin siis yksin istuu.

Mun seuraavan bussin piti lähtee vasta aamuyöstä ni aattelin et ois kiva jos ois seuraa. Yks frendi suuttu mulle ku en päässy sinne (Vantaalle), koska jos oisin menny ni oisin ehtiny sinne, ni mun ois pitäny samantien lähtee takas et ehin tohon bussiin. Enkä tosiaa halunnu myöhästyy siitäkin. Laittelin frendeille viestii, et voisko joku tulla seuraks, ni Joa soittaa. Se sano et ois kiva nähä pitkästä aikaa ja et se oli just sopivasti Leppävaaras, mut seuraava juna stadiin ois lähteny vasta tunnin päästä ni se ei sit jaksanu jäädä oottaa sitä ja lähti himaa.

Nooh, sit mä istuin siin yksin ja kattelin oikeestaan maahan, koska porukka oli niin kännis et tuntu et jos jotai kattoo ni se tulee tappaa mut. Sit joku juopunu mies tuli siihe mun etee ja alko juttelee..

Mies: Onks kaikki okei?
minä: Joooo

Mies: Ootaksä jotai?

minä: No emmä muuta ku bussia ootan.

Mies: No mut, eihä ne bussit täält sisält lähe.

minä: No ei, mut ku ei noista porteista tonne uloskaa pääse.

Mies: Saanks mä istua?

minä: No istu pois.

Mies: Tiiäks mä voin antaa sen sulle anteeks et sä ootat jotain. Ku me kaikki ootetaan.

*awkward silence + my wtf face*

Mies: Mäki nimittäi ootan. Mä ootan sitä bussia joka lähtee tonne. *Osottaa ylöspäin* Mä ootan sitä bussii, joka vie mut taivaasee.

*mulla vielä enemmän wtf face*

Mies: *nousee* Joo mut... Mä taidan lähtee vittuun täst venaa sitä taivaaseen menevää bussii.

minä: okei?

Mies: Hei muista pitää kädet sillee niinku ilmassa *nostaa kädet ylös* ja oo sillee niinku "jee"

minä: nostan kädet ilmaan ja sanon superinnostuneella äänellä "jeeee"

*mies lyö mun kaa nyrkit yhtee ja lähtee paikalta hoippuen*

Sit mulle tuli niin wtf olo ku olla ja voi :DD Nauroin sisäisesti ja mun oli pakko soittaa Ollille vaikka mun akku oli lopussa ja kertoo tosta keskustelusta :D Lähin kävelee paikalta ku alko olee niin levoton fiilis siellä. Joku nuorisoporukka alko tappelee ja pilvityypit huus seinille ja juopuneet riiteli toistensa kaa. Olin menossa alakertaan, niin joku japanilainen mies tulee kysymään että tiedänkö mistä lähtee bussi Tampereelle. Menin lukkoon ja sanoin vaan että "öö.. You have to go down" ja näytin liukuportaita :D Mies lähti siitä ja mä seurasin hetken päästä perässä.

Menin istumaan siihen porttien eteen ja päätin laittaa mukaan ottamani collarit päälle. Siis legginssien päälle :D Huomasin käytävän toisella puolella vihdoin pistorasian, joten riensin laittamaan puhelimeni lataukseen sinne. Kännykkä ehti olla latauksessa kuitenkin vain viisitoista minuuttia, koska bussi tuli 15 min etuajassa. Menin bussiin ja istuin siihen takaoven takana olevaan penkkiin, koska edessä ei ois ketään, niin saisin nostaa jalat siihen ns. pikkupöydän päälle :D

Nukahdin ja päätin laittaa herätyksen puol tuntia ennen kotipysäkille saapumisaikaa, koska mun piti soittaa kyydille, että lähtee tulee hakee mut ku oon yhen abc:n kohdalla. Viimenen puolituntia oli aivan helvettiä. Meinasin nukahtaa kokoajan vaikka mikä oli ja lopulta läpsyttelin itteeni poskille etten nukahtas hetkeen :D Pääsin kotiin hyvin (olin kello 6.00 himas) ja nukahdin.

Hei anteeks taas ylipitkä postaussssss 8( Laitan tähän loppuun biisin mitä oon jumittanu oikeesti koko päivän (tai siis koko sunnuntain, ku päivä ehti muuttua). Tää on niin ihana ;_; <3 Mutta, Luv ya'll <3 Hyvää yötä ! ♥

- Nora ♥

Getting mad with all these buses.

Okei terve taas. Kerron tässä aluksi kun olen unohtanut kertoa, että en postaa viikonloppuisin (paitsi jos saan kunnon puhelimen millä pystyy laittamaan postauksia tänne). En yleensä pääse viikonloppuisin koneelle, niin siksi en pysty. Mä päätin kuitenkin jo perjantaina aiheen mistä aijon seuraavana kirjottaa kun tälläinen tapaus kävi kohdalleni. Samaan aiheeseen liittyen tapahtui tänäänkin eräs asia, mikä sai mulle tästäonpakkopäästäkirjottaaheti- olon. Otin muutaman kuvan, kertoakseni asiasta.

Okei, seikkailin tässä viikonloppuna Keski-Suomessa. Otin kuvat matkahuollon nettisivuilta.

Okei. Eli yllä olevassa kuvassa kiinnittäkää huomiota päätöspaikkaan (Suolahti). Olin jäämässä siis yhdellä pysäkillä Äänekosken ja Suolahden välillä. Noh, päästään Äänekosken matkahuoltoon ja kaikki muut jää kyydistä. Sitten lähdetään liikkeelle ja aattelen, että tää lähtee suoraan (missä pysäkkini olisi ollut), mutta kääntyykin oikealle risteyksestä. Painoin nopeasti STOP- nappia ja kuski pysäyttää liikenneympyrään!! Kävelen siihen kuskin viereen se sano että: "Mä oon menossa tallille, et hyppääppä kyydistä" ja mä vastasin et: "Ai mä luulin, et oot menossa Suolahteen päin ku tossa taulussa ja netin aikatauluissa luki et päätepaikkana ois Suolahti. Oisin tässä välillä jääny pois". Sitten tää kuski sanoo et "En oo kyllä menossa Suolahteen, ihan tallille oon menossa". Sit olin vaa et okei ja anteeksi jnejne olin kohtelias ja hyppäsin bussista. Kävelin sitten loppumatkan sen muutaman kilsan..

Sitten tänään ! Olin tulossa Äänekoskelta Jyväskylään Pika Oulu-Helsinki bussilla ja aattelin jäädä tossa Palokan Ympyrässä pois (yllä oleva kuva). Tuossa Palokan Ympyrän kohdalla lukee "Vain matkustajien kyydistä jättö". Mä painoin nappia ihan hyvään aikaan, ei liian myöhään, mutten kuitenkaan tosi aikaisin. Sitten kun oon jäämässä kyydistä (istuin takana), niin menin takaoven kohalle seisoo ja oottaa pysähdystä niin, että mut näki kuitenki. Noh, tää kuski pysähty ja ei avannu sitä takaovee vaan katto mua peilin kautta. Sit raahauduin etuovelle ja tää kuski sano eka jotain takaovesta ettei se jaksanu avata sitä.. Okei, mut sitten... "Ja sitä paitsi tää on pikavuoro ja tässä ei tarviis pysähtyä". MITÄ VITTUA? Listassa lukee "Vain matkustajien kyydistä jättö" ja mä olin nimenomaan jäämässä pois, en tulossa kyytiin. Olen tullut ennenkin pikavuorolla ja jäänyt siinä pois, eikä mitään tollasta oo sanottu.

Oon aina pitäny pitkän matkan bussikuljettajia mukavina ja että paikallisliikenteessä ois enemmän nyrpeitä naamoja (ainakin pääkaupunkiseudulla ja tuolla Jyväskylässä asia on usein näin. Toki myös poikkeuksia on, muutama on saanut oikeen hyvälle tuulelle hymyllään ja iloisuudellaan :)), mutta näköjään myös pitkän matkan kuljettajille on tullut sitä ongelmaa. Ja toki mä ymmärrän, että kaikilla on huonoja päiviä, mutta mä en oo mielestäni ollut töykeä ja mä en ymmärrä, et miks netissä tai edes bussin etutaulussa lukee jotain mikä ei sitten pidäkään paikkaansa.

Mut ei mulla kai muuta, kirjottelen vielä illemmalla (tai yöllä) lisää kivempia juttuja c:

- Nora ♥

Write me down.

Heissan ! Hitto, mul on kauhee kirjotusbuumi nyt. Kävin tosiaa kaupassa kolmen tunnin lahnaamisen jälkeen (= katoin ikkunasta ulos kun lunta tuli taivaan täydeltä ja mittari näytti -10 ja datasin). Ostin Iltalehden, jäätelöä (fiksua, valmiiks palellu kokopäivän ni minäpä ostan jäätelöä ! :)) ja irtokarkkia. Lisäksi otin kassalta semmosen ilmasen ruokaliitelehden, mistä löytyy jotai ohjeita. Oh my god, mä senkun yllätyn aina vaan ku meen kattoo mun katsojatilastoita (siitä on tullu mulle nyt pakkomielle).

                      Kohde                                         Sivun katselut

Suomi

16

Yhdysvallat

9

Saksa

4

Etelä-Korea

2

Okei, MITÄ? Siis suomalaisella blogilla katsojia Etelä-Koreasta??? Tai Yhdysvalloista?? Tai Saksasta?? En osaa koreaks mitään mut saksalaisille Danke schön ! Ich liebe dich alle <3 and you guys from states, Thank you sooooo much, I love you all! <3 Oon miettiny et voisin tehdä myös jonkun kaksikielisen postauksen c: siis enkku-suomi :D tai ehkä jopa ruotsi-suomi. Mut mulla ei tähän tietoon oo Ruotsista lukijoita. Mutta suomenruotsalaiset, jos siellä on yhtäkään finlandsvenskiä niin kommentoikaa ! Ja älska dej också jätte mycket! <3

Mut joo.. Oon ihan rakastunut Zara Larssoniin. Tarkalleen ottaen hänen ääneensä. Zara on siis kaunis, nuori ruotsalainen naislaulaja (vai pitäskö sanoo tyttö). Tyttö on kuitenkin syntynyt -97, mitä en heti meinannut uskoa. Zara on tullut julkisuuteen Ruotsin Talent- ohjelmasta. Hän siis voitti Ruotsin Talentin (Talangin) vuonna 2008. Se siis tarkottaa, että tyttö on ollut voittaessaan vasta 10 vuotias ! Laitan tähän alle biisin mihin rakastuin c:

Aattelin tänään mennä aiemmin nukkuu, mitä oon nyt muina päivinä. Pahimpina päivinä on venynyt johonkin kolmeen asti :S Mut huomenna on aikanen herätys, kun aamulla on saksan tunnit heti kaheksalta. Jotenka voisin tästä häipyä nukkumaan, että jaksan aamulla herätä laittamaan itteeni ihmisen näköseks :D Heipu!

- Nora ♥

It gets better, I promise.

Tänään oli myös siitä erikoinen päivä, että mulla on vapaapäivä :P. Aattelin kuitenkin EHKÄ käydä vielä kaupassa ostamassa jotain namia ja sitten kattoa illalla jotain leffaa ennen saunaa. Aattelin tänään kirjottaa siitä kun on surullinen tai haikee fiilis. Mulle toimii parhaiten kun alan tekemään jotain ja yritän sivuuttaa pahan fiiliksen ja ajatukset. Esimerkiks leipominen on tosi terapeuttista. Leivot pari pellillistä pullia tai oikeen haastavan ja monivaiheisen kakun, niin väkisinki tulee ajateltua jotain muuta. Pullien alustamisvaiheessa pääsee sitä paitsi purkamaan aggressioitaan jos sen tekee käsin ;P ÄLKÄÄ AJATELKO TOTA KAKSIMIELISESTI! :D Lisäks mun fiilistä helpottaa jos alan kirjottaa lyriikoita tai muuten vaan ajatuksiani ylös. Ylipäätään kaikki tekeminen on plussaa. Omaan sänkyyn ei kannata jäädä märehtimään itsesäälissä, siitä tulee vaan huonompi olo. Musiikki helpottaa myös fiilistä. 

Itkeminen on ihan okei niin kauan kun se on tahatonta, tahallinen itku vahingoittaa sua ja tekee pahan olon. (Tahallisella meinaan sitä että haukut itseäsi tai pidät ittees niin surkeena et tulee itku.) Eli välttäkää viimeseen asti itsesäälissä rypemistä, kokemusten perusteella se ei auta ketään, se tekee vaan sun olon huonommaksi. Kaikilla on varmasti joku joka rakastaa, jos on sinkku, ni se joku voi olla ihan hyvin vaikka teidän äiti tai isä tai mummi tai vaari tai vaikka oma lemmikki. Vaikkei siltä tuntuis niin miettikääpä vaikka tätä. Vaikka teidän vanhemmat tai isovanhemmat ei näyttäis rakkauttaan, se ei meinaa sitä ettei sitä ole. Ne voi ehkä ajatella, että teistä on noloa tms jos äiti tulee halaamaan tai sanomaan jotain hellyyttävää. Tehkääpä näin. Menkää itse halaamaan äitiä, isää, mummia, vaaria tai muuta sellaista henkilöä, jota et kovin usein halaa. Se vaatii rohkeutta yllättävän paljon. Mutta eikö tunnukkin hyvältä kun toinen ihminen halaa takaisin kovasti ja parhaassa tapauksessa alkaa hymyilemään. Halaukselle ei tarvitse olla syytä.

Oma äitini on kertonut, että tuntee olonsa epämukavaksi jos joku tulee liian lähelle. Hän kiusaantuu, jos joku tuttava halaa häntä, eikä myöskään itse uskalla mennä halimaan. Tämä tuntemuksella on juuret äidin lapsuuteen. Hän on kuitenkin sanonut mulle, että vaikkei hän itse uskalla halata minua tai veljeäni, niin hän haluaisi tosi paljon ja siksi olisi mukavaa jos häntä halattaisi. Huomasin, että äidin halaaminen oli mullekin tosi vaikeaa. Olin kerran lähdössä junalla Suomen toiselle puolelle kaverin luo ja äiti tuli saattamaan. Muistin äidin sanat ja siinä laiturilla kattelin junia ja kun mun juna tuli ni katsoin sitäkin jonkin aikaa kerätäkseni rohkeutta ja sitten halasin äitiä. Äiti kertoi mulle olleensa todella iloinen tapahtuneesta, vaikka kyseessä olikin pieni asia.

Ois tosi ihanaa jos jokainen teistä menis halaamaan isää tai äitiä tai vaikka siskoa tai veljeä, kuitenkin sellaista ihmistä, jonka kanssa tulee ehkä enemmän riideltyä kun puhuttua nätisti. Se tekee halatulle hyvän olon (I PROMISE!) ja se tekee teille hyvän olon. Nyt kun oon tästäkin asiasta paasannut kovasti, niin lähden siellä kaupassa käymään. Muistakaa et on aina joku joka rakastaa! Älkää menettäkö toivoanne hyviin asioihin ja uskoanne unelmiinne, sillä se on teille vaan pahaksi ! Ootte kaikki ihania ja hyviä ihmisiä omalla tavallanne ♥

- Nora ♥

School stuff.

Hei taasen ! Hain tänään opon avustamana yhteishaussa kouluihin. Olen siis amiksen kolmannella vaihtamassa alaa. Alkutilanne oli se etten oikeen tiennyt yhtään mille alalle haluan. Ainoa asia mitä tiesin haluavani oli kaksoistutkinto, mikä alani tulisi olemaankaan. Painiskeltiin lappujen ja esittelyjen ja hakujärjestysten kanssa tunti ja kymmenen minuuttia kun en osannut päättää hakujärjestystä. Lopulta hain nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi kahteen eri kouluun, leipuri-kondiittoriksi ja valokuvaajaksi. 13.6 pitäis tulla tulokset ja en muista ihan varmaksi millon oli pääsykokeet mutta ens kuussa luultavasti. Mua jännittää kamalasti ne pääsykokeet ja vielä enemmän se et pääsenkö mihinkään. Toivottavasti pääsen (: Ja tosiaan aattelin hakea kaksarissa eli musta tulis samalla myös puoliks lukiotyttö >8) Meen ens jaksossa luultavasti johonki lukioon yhen hankkeen kautta kokeilee siellä opiskelua.

Viime yönä ensimmäisen postauksen jälkeen olin saanut kaksi katselukertaa, toinen Kanadan länsiosasta ja toinen jostakin USA:n eteläisestä osavaltiosta. Olin ihan ällikällä lyöty, koska en ollut kertonut kellekkään, että kirjotan tällästä. Paitsi Ollille, mut sekään ei tiennyt osotetta silloin, eikä todellakaan ole ulkomailla nyt. Aika coolia, vaikkei ollutkaan ku kaks näyttökertaa ni silti joku on maailman toisella puolella tsiigaillu mun kirjottelua ymmärtämättä välttämättä mitään :D Vielä coolimpaa ois se, jos joku suomea osaava tai suomalainen ois lukenu mun blogia siellä Jenkeissä tai Kanadassa :D Mutta välttääkseni ylipitkän postauksen, nyt voisin mennä juomaan hieman kaakaota ja jatkamaan telkun kattelua. As I said, ei enää ylipitkiä postauksia. (;

- Nora ♥

What made me a person like this.

Moikka vaan kaikki ! Tein tässä ihan kokonaan uuden blogin kun ajattelin, että vanhan uudistamiseen menis enemmän aikaa ku uuden tekemiseen. Aattelin kuitenkin tehdä tästä blogista melko erilaisen. Idea on kuitenkin sama, kerron tylsästä elämästäni ja sen kohokohdista ja piristän kuvilla. Oon aatellu myös et voisin tehä muutaman videopostauksen jos niitä halutaan nähdä ja alkaa sitä kautta (EHKÄ!) jopa vloggaamaankin ! :D Päätin myös, että tässä blogissa jauhan vähemmän paskaa (tai ainakin yritän) ja keskityn positiivisempiin juttuihin. Tästä postauksesta tuli tosi pitkä, lupaan tehdä hieman lyhyempiä jatkossa. Laitoin kuitenkin kuvia välille ettei ois niin puuduttava lukea (: Koin vaan tärkeeks kertoo ton tarinan alusta alkaen ja kunnolla, kun moni on jälkeenpäin kysellyt enkä oo jaksanut kunnolla vastata, kun niin paljon on tapahtunut.

Oon siis muuttunut melkolailla ihmisenä viimeisimmän blogikirjoituksen jälkeen. Nykyään oon iloisempi, onnellisempi, itsevarmempi ja elämä on niin paljon paremmassa kuosissa. Tää muutos sai alkunsa viime vuoden huhtikuun lopussa siitä, kun aattelin miten kiva ois laulaa bändissä (kun se on pikkulapsesta asti ollu unelma-ammatti).

Mut hyväksyttiin siihen bändiin mihin halusin ja hain, bändin pojista tuli mulle kuin perhe ja ne oli mun parhaita kavereita. Näiden tyyppien kanssa vietin elämäni parhaan vapun ja monia muita elämäni parhaita- pieniä ja isoja hetkiä. Treenailtiin viikonloppuisin ja kesälomalla tosi tiuhaan ja saatoin olla montakin yötä sillä kyseisellä treenipaikkakunnalla, jäin treenien jälkeen rumpalin luo yöks muiden bändiläisten kanssa, käytiin kaupassa, ajeltiin autolla ympäri kyliä, kirjoteltiin biisejä myöhään yöllä, naurettiin, katsottiin idiootteja youtubevideoita, juteltiin paskaa, toivottiin ettei salama käräytä bändikamoja kun pari vahvistinta ja mikseri jäi seinään lähtiessä, kuvattiin hassuja promokuvia, katottiin jääkiekon Suomipelejä, käytiin abc:llä ja kaikkea sitä mitä ystävien ja bändikavereiden kanssa voi tehdä.

Eräänä toukokuisena päivänä olin kitaristimme Tumen luona yönä basisti Ollin kanssa. Tarkoituksena oli kirjoittaa lyriikat säveltämäämme biisiin. Meitä turhautti kun kukaan ei oikein keksinyt mitään ja lopulta alkoi lennellä ihan outoja riimejä ja lauseita. Biisistä tuli loppujen lopuksi melko brutaali biisi nimeltään "Die". Sinä yönä ja iltana Olli vaikutti jotenkin enemmän kuin vain tuttavalliselta mua kohtaan. Koitin kepillä jäätä ja flirttasin ihan kevyesti kun en tiennyt mitä se ajattelee musta. Olin tuolloin ihastunut jo Olliin. Musta tuntu, että se vastas mun flirttailuihin. Outoa kyllä, Tume ei ollut huomannut meidän välillä mitään tuona iltana. Nukuttiin muutama tunti ja mentiin aamulla heti rumpali Saken luo näyttämään tekelettämme. Samana päivänä lähdin kotiin.

Seuraavana viikonloppuna oli treeniviikonloppu, tällä kertaa jäin yöksi Saken luo. En muista sen viikonlopun eronneen muista muuten kuin, että se todella muutti elämäni suunnan. Hetkeksi parempaan, sitten huonompaan ja sitten taas parempaan, eikä loppua onnelle enää näkynyt. Illalla treenien jälkeen Tume lähti kotiin kun taas minä, Olli ja Saken tyttöystävä Satu mentiin Saken luo sisälle. Laitettiin mulle ja Ollille patjat siihen Saken lattialle. Mä makasin omalla patjallani ja Olli istui omallaan pääni vieressä. Sakke ja Satu makoilivat sängyssä. Puhuttiin paskaa. Olli varasti mun tyynyn ja laittoi sen oman tyynynsä alle, että mun piti nousta ja repiä se siltä kokoajan. Aamulla kun heräsin, heräsin johonkin ääneen luultavasti. Olli nukkui mun kanssa samalla tyynyllä ja oli viskannut omansa johonkin. Nousin käsieni varaan ja katsoin nukkuuko kaikki vielä. Olli heräsi. Me katottiin toisiamme tosi läheltä. Hipaisin Ollin nenää omallani kun en uskaltanut muuta. Sitten Olli suuteli mua. Menin ihan hämilleni onnesta ja mietin päässäni että "mitä hemmettiä tapahtuu". Sakke ja Satu heräs ja naurahdin Ollille.

Tulin kotiin ja illalla puhuttiin Ollin kanssa koneella, että pitäiskö meidän alkaa seurustelemaan. Niin siinä kävi, että molemmat sitä halus ja sitten Olli päivitti siviilisäätynsä tilaa facebookissa. Kaverit kommentoi ihmeissään Ollin "on parisuhteessa" tilaa ja kyseli, että kenen kanssa. Myöhemmin mäkin päivitin ja vaikka olin iloinen siitä, kun seurustelin ihanan ihmisen kanssa, mun mieltä alko varjostaa entisen poikaystävän ilkeet, uhkailevat ja pelottavat viestit.

Yhtenä yönä se soitti mulle kokoajan, kolmen jälkeen puolen tunnin välein. Se kehtas jopa soittaa mun äidille yhen kerran keskellä yötä. Mun äiti tiesi, että tää henkilö ei tehny mulle ku pahaa mieltä. Äitillä oli jäänyt äänet päälle puhelimeen yöksi ja yritti painaa unenpöpperössä punasta luuria, mutta painoikin vihreetä. Sen nähdessään kuitenkin löi luurin korvaan eikä jäänyt kuuntelemaan. Aamulla kun heräsin puheluita oli tullut 30 ja viestejä 10. Kaikki puhelut ja viestit samalta henkilöltä. Viesteissä haukuttiin mua ja väitettiin että olin valehdellu sille. Noin kahdentoista aikaan aamupäivästä soittelu alkoi taas. Laitoin sille vihasen viestin, että nyt loppu ja kerroin mitä oon joutunu kärsii sen takia. Kerroin myös miten lähellä olin joutua sairaalaan sen takia. Kerroin miten se teki mun elämästä rankempaa kun sen kuuluis olla ja kerroin miten mun pää räjähtää ja joudun suljetulle osastolle jos se jatkaa tota. Tää ihminen ei uskonu mun sanoja ja kerroin sille viesti toisensa jälkeen etten enää jaksa. Enää siltä ei tullut viestejä kun pari viikossa noin kuukauden ajan.

Niidenkin tulo loppui kun se löysi mun Irc-Galleria profiilin. Tää tyyppi oli meidän suhteen aikana uhkaillut mua poistamaan facebookin ja galtsutunnukset jostain syystä, mutta olin tehnyt uudet tunnukset niihin aikoihin kun aloin Ollin kanssa seurustelemaan. Gallerian chattiin oli ilmestynyt viesti 5.6.2012 kello 3.30, missä luki vain sana "Ymmärrän.". Sen jälkeen tää ihminen alko stalkkaamaan mun kuvia, ja mua pelotti mennä galleriaan koska pelkäsin, että tältä tyypiltä on tullut uusi yksityisviesti tai jopa kommentti. Niitä ei kuitenkaan tullut. Ahdistus alkoi helpottaa ja kynnys galleriaan sisäänkirjautumisesta pieneni.

Hypätäkseni takasin iloiseen aiheeseen, eli bändiimme. Kitaristimme Tume alkoi seurustelemaan, mikä meinasi, että treenaaminen väheni huomattavasti, kun kaikilla oli seurustelukumppani ja kaikki halusi viettää aikaa sen oman rakkaansa kanssa. Tuntui, että mitä kauemmin aikaa meni, etäännyimme toisistamme. Tume ei tuntunut samalta ihmiseltä, Saken kanssa ei juurikaan puhuttu enää ja Ollin kanssa bändistä puhuminen alkoi tuntua oudolta. Ei puhuttu enää, mitä hauskaa on tapahtunut treeneissä tai miten kivaa oli soittaa tai laulaa tiettyjä kohtia. Puhuttiin siitä miten kaikki on muuttunu, miten ihmisten käytös on muuttunut, miten joku asia ärsytti, miten harmitti kun aina löyty joku jolla ei ollut aikaa treenata tai nähdä.

Treenikertoja alkoi olla enää vain kerran kuukaudessa pari tuntia päivässä. Lopulta pojat alko harjottelemaan ilman mua viikolla, kun itse en pääsyt koulupäivien takia toiselle paikkakunnalle rahallisista ja ajallisista syistä. Listalle otettiin uusia biisejä ja pojat teki itse uusia omia biisejä. Avautu mahdollisuus saada kaupungilta treenikämppä missä on laitteet ja kaikki ja vuoden loppuun sais soitella ilmaseks niin paljon kun halus. Tietenki me ilmoittauduttiin halukkaiks ja päästiin yhteen kämppään. Pojat alko pitää enemmän omia treenejä kun uusi kämppä oli lähempänä heidän lukiota. Lopulta homma alko menee siihen ettei mulle enää ilmoteltu treeneistä ja jos ilmotettiin niin se oli pari tuntii tai tunti ennen treenien alkua. Menin kuitenkin treeneihin sillon kun oli mahdollisuus.

Settilistaan alettiin ottaa brutaalimpia biisejä, mihin mulla ei ollut osuuksia. Lopulta menin treeneihin laulamaan kaksi biisiä ja istuin ja katoin loput ajasta kun pojat soitti ja Tume örisi. Joskus kuvasin treenit, kun ei mulle muutakaan hommaa keksitty. Mua alko kyrsimään homma ihan kunnolla. Pari viikkoo siitä kuulin kuitenkin Ollilta miten pojat oli miettiny erästä toista henkilöä niille mikin varteen (kyseinen henkilö oli tuttu poikien aikaisemmasta projektista). Tunsin itteni tosi petetyks ja loukatuks ja tuntu tosi pahalta miten noin tärkeet ihmiset pysty pimittää multa jotain noin suurta. Mulle asia ois ollu todellakin okei jos se ois kerrottu mulle päin naamaa, mutta että sain kuulla siitä Ollilta kun asiaa ehdottanut ei ollut joko uskaltanut tai muuten vaan kehdannut mulle kertoa että toinen laulaja ois harkinnassa, niin se oli mulle liikaa. Olin lähinnä vain vihainen tälle pimittäjälle, istuin illan hiljaa ja pidätin kyyneliä. Lopulta Olli kysyi että mitä meinasin tehdä nyt ja vastasin että "mä lähden". Mulla oli niin paska olo pari viikkoo tän asian takia, mutta aika parantaa.

Ymmärsin hyvin miksi ne harkitsi toista laulajaa, (koska tyylilaji oli niin raskas ettei mun ääni ois kestäny) mutta oisin halunnut kuulla asiasta aikaisemmin. Myöhemmin asiasta kerrottiin bändin facebooksivulla, että olen eronnut ja paikalleni on otettu harkittu laulaja. Mulla ei ole ketään bändin jäsentä vastaan yhtään mitään, olen yhä kaikkien heidän kaveri ja Ollin tyttöystävä (tosin en ollenkaan niin läheinen kaveri kun vajaa vuosi sitten), enkä tarkoittanut teksilläni loukata ketään heistä. Toivon bändille onnea ja menestystä musiikkinsa kanssa! (:

Tosiaan viime syksynä sain terveen paperit psykologilta (mulla oli masennus, mikä kesti 5 vuotta). Tuosta asiasta ei ole kuullut kun ihan muutama ihminen, samoin siitä miten edellinen poikaystävä "vainos" mua suhteen jälkeen. Oikeastaan kukaan ei ole kuullut siitä millä tavoin tää henkilö käyttäyty mua kohtaan suhteen aikana paitsi Olli. Mua vähän jännittää julkasta tää teksti just näiden vaikeiden asioiden takia. En oo varma miten kaikki näihin juttuihin suhtautuu.

Kuitenkin! Pahoittelen ylipitkää tekstiä, halusin vaan kertoo mitä on tapahtunut jne. LUPAAN että jatkossa kirjotukset ei oo noin rankkoja eikä lähellekkään noin pitkiä ! :D Mulla on nyt kaikki hyvin, mulla menee paremmin kun ikinä ja oon onnellisempi kuin koskaan. Suurin kiitos tästä kuuluu mun rakkaalle Ollille, joka on tukenut ja auttanut pienissä ja isoissa asioissa ja auttanut mua nousee sieltä kuopasta mistä en ois ikinä voinu päästä ilman apua. Sun ansiosta oon oppinu luottaa ihmisiin enemmän ja suhun mä todellakin luotan enemmän ku oon kehenkään ikinä luottanu. Rakastan sua kulta <3

Kiitos myös kaikille niille kavereille (uusille ja vanhoille) joita on tullut ja pysynyt matkan varrella. Erityisesti voisin mainita tässä parhaan ystäväni Helin, jonka oon tuntenu ensimmäiseltä luokalta asti. Heli on oikein kaunis prinsessa tässä (8

Ja sitten Pipsan, jonka oon tuntenu vasta vähän aikaa mutta silti Pipsan seurassa on aina kivaa ja voin olla oma itteni. Pipsan seurassa nauretaa ittemme ihan kipeiks aina :D Hehe, yritin ottaa meistä vähiten kauheimman kuvan tähän :D <3

Sit on vielä Juho, joka on myös yks parhaista kavereista. Oon Juhonki tuntenu jo melkeen 7 vuotta ja meillä on mitä idiootimpia/oudoimpia/paskimpia juttuja, lisäks luotan tähä tyyppii paljon ja parasta dissaus ja vitutusseuraa! :DD Mullei ollu Juhosta muita kuvia koneella ni tämä kelvatkoon! :DDDD

- Nora ♥