Tänään oli myös siitä erikoinen päivä, että mulla on vapaapäivä :P. Aattelin kuitenkin EHKÄ käydä vielä kaupassa ostamassa jotain namia ja sitten kattoa illalla jotain leffaa ennen saunaa. Aattelin tänään kirjottaa siitä kun on surullinen tai haikee fiilis. Mulle toimii parhaiten kun alan tekemään jotain ja yritän sivuuttaa pahan fiiliksen ja ajatukset. Esimerkiks leipominen on tosi terapeuttista. Leivot pari pellillistä pullia tai oikeen haastavan ja monivaiheisen kakun, niin väkisinki tulee ajateltua jotain muuta. Pullien alustamisvaiheessa pääsee sitä paitsi purkamaan aggressioitaan jos sen tekee käsin ;P ÄLKÄÄ AJATELKO TOTA KAKSIMIELISESTI! :D Lisäks mun fiilistä helpottaa jos alan kirjottaa lyriikoita tai muuten vaan ajatuksiani ylös. Ylipäätään kaikki tekeminen on plussaa. Omaan sänkyyn ei kannata jäädä märehtimään itsesäälissä, siitä tulee vaan huonompi olo. Musiikki helpottaa myös fiilistä.
Itkeminen on ihan okei niin kauan kun se on tahatonta, tahallinen itku vahingoittaa sua ja tekee pahan olon. (Tahallisella meinaan sitä että haukut itseäsi tai pidät ittees niin surkeena et tulee itku.) Eli välttäkää viimeseen asti itsesäälissä rypemistä, kokemusten perusteella se ei auta ketään, se tekee vaan sun olon huonommaksi. Kaikilla on varmasti joku joka rakastaa, jos on sinkku, ni se joku voi olla ihan hyvin vaikka teidän äiti tai isä tai mummi tai vaari tai vaikka oma lemmikki. Vaikkei siltä tuntuis niin miettikääpä vaikka tätä. Vaikka teidän vanhemmat tai isovanhemmat ei näyttäis rakkauttaan, se ei meinaa sitä ettei sitä ole. Ne voi ehkä ajatella, että teistä on noloa tms jos äiti tulee halaamaan tai sanomaan jotain hellyyttävää. Tehkääpä näin. Menkää itse halaamaan äitiä, isää, mummia, vaaria tai muuta sellaista henkilöä, jota et kovin usein halaa. Se vaatii rohkeutta yllättävän paljon. Mutta eikö tunnukkin hyvältä kun toinen ihminen halaa takaisin kovasti ja parhaassa tapauksessa alkaa hymyilemään. Halaukselle ei tarvitse olla syytä.
Oma äitini on kertonut, että tuntee olonsa epämukavaksi jos joku tulee liian lähelle. Hän kiusaantuu, jos joku tuttava halaa häntä, eikä myöskään itse uskalla mennä halimaan. Tämä tuntemuksella on juuret äidin lapsuuteen. Hän on kuitenkin sanonut mulle, että vaikkei hän itse uskalla halata minua tai veljeäni, niin hän haluaisi tosi paljon ja siksi olisi mukavaa jos häntä halattaisi. Huomasin, että äidin halaaminen oli mullekin tosi vaikeaa. Olin kerran lähdössä junalla Suomen toiselle puolelle kaverin luo ja äiti tuli saattamaan. Muistin äidin sanat ja siinä laiturilla kattelin junia ja kun mun juna tuli ni katsoin sitäkin jonkin aikaa kerätäkseni rohkeutta ja sitten halasin äitiä. Äiti kertoi mulle olleensa todella iloinen tapahtuneesta, vaikka kyseessä olikin pieni asia.
Ois tosi ihanaa jos jokainen teistä menis halaamaan isää tai äitiä tai vaikka siskoa tai veljeä, kuitenkin sellaista ihmistä, jonka kanssa tulee ehkä enemmän riideltyä kun puhuttua nätisti. Se tekee halatulle hyvän olon (I PROMISE!) ja se tekee teille hyvän olon. Nyt kun oon tästäkin asiasta paasannut kovasti, niin lähden siellä kaupassa käymään. Muistakaa et on aina joku joka rakastaa! Älkää menettäkö toivoanne hyviin asioihin ja uskoanne unelmiinne, sillä se on teille vaan pahaksi ! Ootte kaikki ihania ja hyviä ihmisiä omalla tavallanne ♥
- Nora ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti