12.3.2013

What made me a person like this.

Moikka vaan kaikki ! Tein tässä ihan kokonaan uuden blogin kun ajattelin, että vanhan uudistamiseen menis enemmän aikaa ku uuden tekemiseen. Aattelin kuitenkin tehdä tästä blogista melko erilaisen. Idea on kuitenkin sama, kerron tylsästä elämästäni ja sen kohokohdista ja piristän kuvilla. Oon aatellu myös et voisin tehä muutaman videopostauksen jos niitä halutaan nähdä ja alkaa sitä kautta (EHKÄ!) jopa vloggaamaankin ! :D Päätin myös, että tässä blogissa jauhan vähemmän paskaa (tai ainakin yritän) ja keskityn positiivisempiin juttuihin. Tästä postauksesta tuli tosi pitkä, lupaan tehdä hieman lyhyempiä jatkossa. Laitoin kuitenkin kuvia välille ettei ois niin puuduttava lukea (: Koin vaan tärkeeks kertoo ton tarinan alusta alkaen ja kunnolla, kun moni on jälkeenpäin kysellyt enkä oo jaksanut kunnolla vastata, kun niin paljon on tapahtunut.


Oon siis muuttunut melkolailla ihmisenä viimeisimmän blogikirjoituksen jälkeen. Nykyään oon iloisempi, onnellisempi, itsevarmempi ja elämä on niin paljon paremmassa kuosissa. Tää muutos sai alkunsa viime vuoden huhtikuun lopussa siitä, kun aattelin miten kiva ois laulaa bändissä (kun se on pikkulapsesta asti ollu unelma-ammatti).


Mut hyväksyttiin siihen bändiin mihin halusin ja hain, bändin pojista tuli mulle kuin perhe ja ne oli mun parhaita kavereita. Näiden tyyppien kanssa vietin elämäni parhaan vapun ja monia muita elämäni parhaita- pieniä ja isoja hetkiä. Treenailtiin viikonloppuisin ja kesälomalla tosi tiuhaan ja saatoin olla montakin yötä sillä kyseisellä treenipaikkakunnalla, jäin treenien jälkeen rumpalin luo yöks muiden bändiläisten kanssa, käytiin kaupassa, ajeltiin autolla ympäri kyliä, kirjoteltiin biisejä myöhään yöllä, naurettiin, katsottiin idiootteja youtubevideoita, juteltiin paskaa, toivottiin ettei salama käräytä bändikamoja kun pari vahvistinta ja mikseri jäi seinään lähtiessä, kuvattiin hassuja promokuvia, katottiin jääkiekon Suomipelejä, käytiin abc:llä ja kaikkea sitä mitä ystävien ja bändikavereiden kanssa voi tehdä.



Eräänä toukokuisena päivänä olin kitaristimme Tumen luona yönä basisti Ollin kanssa. Tarkoituksena oli kirjoittaa lyriikat säveltämäämme biisiin. Meitä turhautti kun kukaan ei oikein keksinyt mitään ja lopulta alkoi lennellä ihan outoja riimejä ja lauseita. Biisistä tuli loppujen lopuksi melko brutaali biisi nimeltään "Die". Sinä yönä ja iltana Olli vaikutti jotenkin enemmän kuin vain tuttavalliselta mua kohtaan. Koitin kepillä jäätä ja flirttasin ihan kevyesti kun en tiennyt mitä se ajattelee musta. Olin tuolloin ihastunut jo Olliin. Musta tuntu, että se vastas mun flirttailuihin. Outoa kyllä, Tume ei ollut huomannut meidän välillä mitään tuona iltana. Nukuttiin muutama tunti ja mentiin aamulla heti rumpali Saken luo näyttämään tekelettämme. Samana päivänä lähdin kotiin.

Seuraavana viikonloppuna oli treeniviikonloppu, tällä kertaa jäin yöksi Saken luo. En muista sen viikonlopun eronneen muista muuten kuin, että se todella muutti elämäni suunnan. Hetkeksi parempaan, sitten huonompaan ja sitten taas parempaan, eikä loppua onnelle enää näkynyt. Illalla treenien jälkeen Tume lähti kotiin kun taas minä, Olli ja Saken tyttöystävä Satu mentiin Saken luo sisälle. Laitettiin mulle ja Ollille patjat siihen Saken lattialle. Mä makasin omalla patjallani ja Olli istui omallaan pääni vieressä. Sakke ja Satu makoilivat sängyssä. Puhuttiin paskaa. Olli varasti mun tyynyn ja laittoi sen oman tyynynsä alle, että mun piti nousta ja repiä se siltä kokoajan. Aamulla kun heräsin, heräsin johonkin ääneen luultavasti. Olli nukkui mun kanssa samalla tyynyllä ja oli viskannut omansa johonkin. Nousin käsieni varaan ja katsoin nukkuuko kaikki vielä. Olli heräsi. Me katottiin toisiamme tosi läheltä. Hipaisin Ollin nenää omallani kun en uskaltanut muuta. Sitten Olli suuteli mua. Menin ihan hämilleni onnesta ja mietin päässäni että "mitä hemmettiä tapahtuu". Sakke ja Satu heräs ja naurahdin Ollille.



Tulin kotiin ja illalla puhuttiin Ollin kanssa koneella, että pitäiskö meidän alkaa seurustelemaan. Niin siinä kävi, että molemmat sitä halus ja sitten Olli päivitti siviilisäätynsä tilaa facebookissa. Kaverit kommentoi ihmeissään Ollin "on parisuhteessa" tilaa ja kyseli, että kenen kanssa. Myöhemmin mäkin päivitin ja vaikka olin iloinen siitä, kun seurustelin ihanan ihmisen kanssa, mun mieltä alko varjostaa entisen poikaystävän ilkeet, uhkailevat ja pelottavat viestit.


Yhtenä yönä se soitti mulle kokoajan, kolmen jälkeen puolen tunnin välein. Se kehtas jopa soittaa mun äidille yhen kerran keskellä yötä. Mun äiti tiesi, että tää henkilö ei tehny mulle ku pahaa mieltä. Äitillä oli jäänyt äänet päälle puhelimeen yöksi ja yritti painaa unenpöpperössä punasta luuria, mutta painoikin vihreetä. Sen nähdessään kuitenkin löi luurin korvaan eikä jäänyt kuuntelemaan. Aamulla kun heräsin puheluita oli tullut 30 ja viestejä 10. Kaikki puhelut ja viestit samalta henkilöltä. Viesteissä haukuttiin mua ja väitettiin että olin valehdellu sille. Noin kahdentoista aikaan aamupäivästä soittelu alkoi taas. Laitoin sille vihasen viestin, että nyt loppu ja kerroin mitä oon joutunu kärsii sen takia. Kerroin myös miten lähellä olin joutua sairaalaan sen takia. Kerroin miten se teki mun elämästä rankempaa kun sen kuuluis olla ja kerroin miten mun pää räjähtää ja joudun suljetulle osastolle jos se jatkaa tota. Tää ihminen ei uskonu mun sanoja ja kerroin sille viesti toisensa jälkeen etten enää jaksa. Enää siltä ei tullut viestejä kun pari viikossa noin kuukauden ajan.


Niidenkin tulo loppui kun se löysi mun Irc-Galleria profiilin. Tää tyyppi oli meidän suhteen aikana uhkaillut mua poistamaan facebookin ja galtsutunnukset jostain syystä, mutta olin tehnyt uudet tunnukset niihin aikoihin kun aloin Ollin kanssa seurustelemaan. Gallerian chattiin oli ilmestynyt viesti 5.6.2012 kello 3.30, missä luki vain sana "Ymmärrän.". Sen jälkeen tää ihminen alko stalkkaamaan mun kuvia, ja mua pelotti mennä galleriaan koska pelkäsin, että tältä tyypiltä on tullut uusi yksityisviesti tai jopa kommentti. Niitä ei kuitenkaan tullut. Ahdistus alkoi helpottaa ja kynnys galleriaan sisäänkirjautumisesta pieneni.



Hypätäkseni takasin iloiseen aiheeseen, eli bändiimme. Kitaristimme Tume alkoi seurustelemaan, mikä meinasi, että treenaaminen väheni huomattavasti, kun kaikilla oli seurustelukumppani ja kaikki halusi viettää aikaa sen oman rakkaansa kanssa. Tuntui, että mitä kauemmin aikaa meni, etäännyimme toisistamme. Tume ei tuntunut samalta ihmiseltä, Saken kanssa ei juurikaan puhuttu enää ja Ollin kanssa bändistä puhuminen alkoi tuntua oudolta. Ei puhuttu enää, mitä hauskaa on tapahtunut treeneissä tai miten kivaa oli soittaa tai laulaa tiettyjä kohtia. Puhuttiin siitä miten kaikki on muuttunu, miten ihmisten käytös on muuttunut, miten joku asia ärsytti, miten harmitti kun aina löyty joku jolla ei ollut aikaa treenata tai nähdä.


Treenikertoja alkoi olla enää vain kerran kuukaudessa pari tuntia päivässä. Lopulta pojat alko harjottelemaan ilman mua viikolla, kun itse en pääsyt koulupäivien takia toiselle paikkakunnalle rahallisista ja ajallisista syistä. Listalle otettiin uusia biisejä ja pojat teki itse uusia omia biisejä. Avautu mahdollisuus saada kaupungilta treenikämppä missä on laitteet ja kaikki ja vuoden loppuun sais soitella ilmaseks niin paljon kun halus. Tietenki me ilmoittauduttiin halukkaiks ja päästiin yhteen kämppään. Pojat alko pitää enemmän omia treenejä kun uusi kämppä oli lähempänä heidän lukiota. Lopulta homma alko menee siihen ettei mulle enää ilmoteltu treeneistä ja jos ilmotettiin niin se oli pari tuntii tai tunti ennen treenien alkua. Menin kuitenkin treeneihin sillon kun oli mahdollisuus.

Settilistaan alettiin ottaa brutaalimpia biisejä, mihin mulla ei ollut osuuksia. Lopulta menin treeneihin laulamaan kaksi biisiä ja istuin ja katoin loput ajasta kun pojat soitti ja Tume örisi. Joskus kuvasin treenit, kun ei mulle muutakaan hommaa keksitty. Mua alko kyrsimään homma ihan kunnolla. Pari viikkoo siitä kuulin kuitenkin Ollilta miten pojat oli miettiny erästä toista henkilöä niille mikin varteen (kyseinen henkilö oli tuttu poikien aikaisemmasta projektista). Tunsin itteni tosi petetyks ja loukatuks ja tuntu tosi pahalta miten noin tärkeet ihmiset pysty pimittää multa jotain noin suurta. Mulle asia ois ollu todellakin okei jos se ois kerrottu mulle päin naamaa, mutta että sain kuulla siitä Ollilta kun asiaa ehdottanut ei ollut joko uskaltanut tai muuten vaan kehdannut mulle kertoa että toinen laulaja ois harkinnassa, niin se oli mulle liikaa. Olin lähinnä vain vihainen tälle pimittäjälle, istuin illan hiljaa ja pidätin kyyneliä. Lopulta Olli kysyi että mitä meinasin tehdä nyt ja vastasin että "mä lähden". Mulla oli niin paska olo pari viikkoo tän asian takia, mutta aika parantaa.



Ymmärsin hyvin miksi ne harkitsi toista laulajaa, (koska tyylilaji oli niin raskas ettei mun ääni ois kestäny) mutta oisin halunnut kuulla asiasta aikaisemmin. Myöhemmin asiasta kerrottiin bändin facebooksivulla, että olen eronnut ja paikalleni on otettu harkittu laulaja. Mulla ei ole ketään bändin jäsentä vastaan yhtään mitään, olen yhä kaikkien heidän kaveri ja Ollin tyttöystävä (tosin en ollenkaan niin läheinen kaveri kun vajaa vuosi sitten), enkä tarkoittanut teksilläni loukata ketään heistä. Toivon bändille onnea ja menestystä musiikkinsa kanssa! (:

Tosiaan viime syksynä sain terveen paperit psykologilta (mulla oli masennus, mikä kesti 5 vuotta). Tuosta asiasta ei ole kuullut kun ihan muutama ihminen, samoin siitä miten edellinen poikaystävä "vainos" mua suhteen jälkeen. Oikeastaan kukaan ei ole kuullut siitä millä tavoin tää henkilö käyttäyty mua kohtaan suhteen aikana paitsi Olli. Mua vähän jännittää julkasta tää teksti just näiden vaikeiden asioiden takia. En oo varma miten kaikki näihin juttuihin suhtautuu.

Kuitenkin! Pahoittelen ylipitkää tekstiä, halusin vaan kertoo mitä on tapahtunut jne. LUPAAN että jatkossa kirjotukset ei oo noin rankkoja eikä lähellekkään noin pitkiä ! :D Mulla on nyt kaikki hyvin, mulla menee paremmin kun ikinä ja oon onnellisempi kuin koskaan. Suurin kiitos tästä kuuluu mun rakkaalle Ollille, joka on tukenut ja auttanut pienissä ja isoissa asioissa ja auttanut mua nousee sieltä kuopasta mistä en ois ikinä voinu päästä ilman apua. Sun ansiosta oon oppinu luottaa ihmisiin enemmän ja suhun mä todellakin luotan enemmän ku oon kehenkään ikinä luottanu. Rakastan sua kulta <3



Kiitos myös kaikille niille kavereille (uusille ja vanhoille) joita on tullut ja pysynyt matkan varrella. Erityisesti voisin mainita tässä parhaan ystäväni Helin, jonka oon tuntenu ensimmäiseltä luokalta asti. Heli on oikein kaunis prinsessa tässä (8



Ja sitten Pipsan, jonka oon tuntenu vasta vähän aikaa mutta silti Pipsan seurassa on aina kivaa ja voin olla oma itteni. Pipsan seurassa nauretaa ittemme ihan kipeiks aina :D Hehe, yritin ottaa meistä vähiten kauheimman kuvan tähän :D <3


Sit on vielä Juho, joka on myös yks parhaista kavereista. Oon Juhonki tuntenu jo melkeen 7 vuotta ja meillä on mitä idiootimpia/oudoimpia/paskimpia juttuja, lisäks luotan tähä tyyppii paljon ja parasta dissaus ja vitutusseuraa! :DD Mullei ollu Juhosta muita kuvia koneella ni tämä kelvatkoon! :DDDD



- Nora 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti