Bullying.

Tästä postauksesta tuli todella pitkä, ja teksti käsittelee brutaalia kiusaamista, mitä mä itse jouduin kokemaan. Teksti on sen verran karu, että suosittelen herkimpiä lukijoita jättämään välistä tämän kertomuksen. Karulla tarkoitan fyysistä väkivaltaa ja jos tuntuu vähänkin, ettet ole varma, niin älä lue. Tämä on kirjoitettu lähinnä omaa avautumistani varten. You have been warned, joten jatka lukemista omalla vastuulla.

Ensimmäiset jaksot meni hyvin, tuli pelkkiä kolmosia ja olin meidän luokan parhaita oppilaita. Motivaatio oli kohdallaan, tykkäsin koulusta. Tuli uusi luokkajako ja paras kaverini (ja oikeestaa kaikki muutki kaverit) meni toiselle luokalle. Mua alettiin kiusaamaan ja se paheni kokoajan lisää ja lisää. Lopulta pelkäsin kouluun lähtöä. Kävin koulussa pakonomaisesti. Mun oli tosi paha olla, mut en halunnut jäädä pois ku olin niin hyvä. 

Kiusaaminen paheni. Ensin oli ryhmästä eristämistä. Kohdeltiin kuin ilmaa. Mua ei kuunneltu vaan joko katottiin vihasesti/halveksuvasti tai käännyttiin pois. Sitten siitä tuli sanallista. Käytettiin sanoja, joita en itse käyttäisi kenenkään kuullen (tai edes kirjoittaisi) ja jotka muutenkin särähtää tosi ikävästi korvaan kun niitä nuoret käyttää arkikielessä ja kutsuu jopa kavereitaan niillä nimillä. Tässä vaiheessa kävin opolle puhumassa kiusaamisestani. Opo vastasi tähän: "Kaikkien kanssa ei vain voi olla kavereita. Kaikkien kemiat ei aina kohtaa". Oon samaa mieltä, mutta lisäyksenä ja vastaiskuna vain.. Joo, ymmärrän ettei kaikkien kanssa voi olla kavereita, mutta kaikkien kanssa pitää silti tulla toimeen. Ja mulle se meinaa sitä, et ei kiusata.

Kiusaaminen paheni fyysiseksi. Tönittiin käytävillä "vahingossa", kas kummaa kun kymmenen ihmistä kävelee takaapäin ja joka vitun ihminen sattuu muhun törmäämään aika kovalla vauhdilla. Aloin olla mustelmilla kaatumisista ja seiniin taklatuks tulemisista. Eräänä päivänä menin ruokalaan syömään pitkään pöytään. Olin juuri istunut paikoilleni, niin eräs luokkalainen tuli mun viereen istumaan. Hetken päästä tuli toinenkin. Ihmisiä alkoi kerääntymään ja viimein tuli se porukan viimeinen lautasellaan kasvissosekeittoa. Lautanen oli ihan täynnä ja se höyrysi. Keitto oli vasta vaihdettu linjastoon. Porukan viimeinen henkilö pysähtyi taakseni ja sain keitot niskaani. Ja koska eihän tämä riittänyt, niin sain myös maidot päähäni.

Niskassa on tänäkin päivänä kolmannen asteen palovammasta jääneet arvet, sydämmessä tosin vielä suuremmat. Tämä johti siihen, että pelkäsin kouluun menoa aina ja vain enemmän ja enemmän. Suuret poissaolomäärät johtivat siihen, että mut vietiin autolla koulun ovelle ja katottiin, että meen sisälle. Mua oksetti ja tärisin pelosta. En pystynyt nukkumaan tai syömään, koska pelkäsin kouluun menoa ja sitä että joku näkisi mut ja sanoisi jotain. Menin joka aamu kouluun sisälle päästyäni vessaan. Lukitsin oven, tärisin ja kuuntelin musiikkia kuulokkeista. Odotin noin puoli tuntia, että minut tuonut auto oli varmasti poistunut ja ihmiset oli päässeet tunneille. Sitten lähdin kaupungille.

Erosin koulusta kun äiti alkoi huomata miten kuihduin silmissä ja huono oloni paheni ja paheni. Hän ei vieläkään tiedä miten pahasti mua kiusattiin, enkä tiedä haluanko edes kertoa. Menin äidin kanssa opon juttusille ja erosin. Keskusteluista jäi paha maku suuhun. Tuntui, kuin oisin ollu huono ihminen kun erosin. Että poissaolot ja paha olo oli mun omaa syytä. Pääsin kuitenkin pois. Niin suuri taakka putosi harteiltani, ja aloin itkemään onnesta kun sain eropaperit käsiini. Kiusaaminen on ohi.

Nyky päivänä kyseisen koulun ohi ajaminenkin kouraisee vatsan pohjasta. Nyt mä olen kuitenkin täysin eri paikkakunnalla koulussa ja mä oon saanu täällä niin paljon hyviä ystäviä. En oo törmänny itse täällä minkäänlaiseen kiusaamiseen kenenkään kohdalla. Saattaa johtua alastakin. Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan käytökseen ei vain sovi kiusaaminen. Niidenhän pitää taistella sitä vastaan. Mulla on täällä todella hyvä olla ja vihdoin saan olla oma itseni, eikä tarvii pelätä, että siitä alettaisi kiusaamaan. Mä oon iloisempi kuin koskaan ja tunnen, että oon löytäny oman paikkani. Nyt lähden syömään ja jatkamaan päivääni koulun parissa.

Ethän sinä kiusaa ketään? Jos kiusaat, nyt on hyvä hetki pyytää anteeksi ja korjata asia.

- Nora ♥