Taas tällänen "story of my life" ylipitkä postaus :D

Moi. Aattelin kirjottaa teille tänää ylipitkän postauksen ystävyydestä ja nimenomaan eri sukupuolten välisestä ystävyydestä. Sain idean facebookista, missä oli saman kohtalon kokenut nuori naishenkilö kun minä. Eliä suoraan lainatakseni "Mä oon aina viihtynyt paremmin poikien kanssa. Pojat ei draamaile, ainakaan ne joiden kanssa oon liikkunut. Ja niiden kanssa pystyy jopa keskustelemaan muusta(kin) kuin jostain ulkonäköpaskasta. Pojat on ollu mun frendeist niitä, jotka on pitäny mun puolia, ja niitä joiden vuoksi kuolisin. Ne on ollu niitä, jotka on pysyny mun rinnalla, ja huolehtinu musta, kun mulla on mennyt huonosti. Naispuoliset kaverit, varsinkin mun menneisyydessä, on ollu yleensä vaan niitä, jotka on feidannu ja toiminu kylän puskaradiona. "

Yllä oleva biisin video kertoo vakavan kiusaamisen kohteeksi joutuneista nuorista ja on muuten hyvä biisikin :) Mua on kiusattu pennusta lähtien. Siis kun menin päiväkotiin, niin mua kiusattiin koska puhuin suomea korostuksella. Mun rakkain lelu (unikaverina monta vuotta lapsena toiminut nalle) "piilotettii" roskiin. Mun päältä ajettiin polkuautoilla. Olin erilainen, mua saa kiusata, koska oon erilainen ku muut lapset. Puoltoista vuotta ennen eskarin alkua menin perhepäivähoitoon koska äiti ei halunnu mun kiusaamisen jatkuvan. 

Päivähoidossa tilanne kuitenki paheni. Muistan menneeni joka päivä tyttöporukan luo kysymään "voinko leikkiä teidän kaa" ja aina oli vastaus "et." Joskus ne päätti perustella ei vastausta, ettei tulisi niin ilkeä olo. "Et voi kun sulla ei oo kynsilakkaa" Menin äidin luo itkien ja sanoin että tytöt ei leiki mun kaa ku mulla ei oo kynsilakkaa. Niinpä me lakattiin varpaankynnet. Menin seuraavana päivänä taas ja ne yhä sano et "koska sullei oo kynsilakkaa" Otin sukat pois ja tytöt meni ihan hiljaiseksi. Sitten joku keksi että "no sulla ei oo sormissa kynsilakkaa!"

Muita syitä muistan olleen "sulla ei oo mitään vaaleenpunasta päällä", "sulla on vääränlaiset housut", "et oo yhtä suosittu ku me". Muistan menneeni sitten yksin sellaseen hyrrään, missä potkitaan vauhtia et se alkaa pyörii. Nää tytöt tuli ja pysäytti mun vauhdit. "Sä oot meiän alueella. Tää on meiän aluetta, mee tonne" Menin keinumaan ja itkin. Otin niin kovat vauhdit kun pystyin pienillä jaloillani. Parin metrin päässä musta leikki poika jolla oli punertavat hiukset jota en ennen ollut nähnyt. Hidastin vauhtia ja katoin hetken ku se rakenteli yksin hiekkalinnoja ja -kakkuja. Mä katsoin ihmeissäni hetken ja kysyin "Mikä sun nimi on?" poika rakenteli keskittyneesti eikä vastannut. "Hei mikä sun nimi on?" kysyin kovempaa. Ei reaktiota. Hyppäsin keinusta ja menin pojan viereen. Kysyin vielä kerran "Nii mikä sun nimi on?" Poika katto mua niinku ei ymmärtäis mitään mitä sanon. "Mun nimi on Nora" mä sanoin ja otin lapion. "mun nimmi onn Eetu" poika vastas hassulla korostuksella. "Voitko olla mun kaveri?" kysyin ja Eetu katto mua ihan ihmeissään taas. "Mä en ymmärä" Mietin hetken ja muistelin oman kielen sanoja "friends? together? we?" toistelin. Piirsin hiekkaan kaksi tikku-ukkoa jotka piti käsistä kiinni ja hymyili. "Joo" poika hymyili ja nyökkäs.

Tyttöporukka katto meitä halveksien. Ne näki miten meillä oli hauskaa ja ne nyrpisti nokkaansa aina ku me naurettiin. Menin Eetun synttäreille vieraaksi. Siellä ei ollut muita samanikäisiä kun me ja joku tyttö, joka paljastui Eetun kaksoissiskoksi Ellaksi. Kaikki puhui outoa kieltä ja ihmeellisillä äänenpainotuksilla. Välillä erotin lauseiden keskeltä muutamia suomalaisia sanoja. "Mitä noi puhuu?" kysyin sisaruksilta. Olin opettanut Eetulle suomea jonkin verran ja sisko Ella osasi paremmin kun oli ollut suomalaisessa päiväkodissa. Ella sanoi "Ne puhuu ruotsia". Perhe oli siis suomenruotsalainen.

Me muutettiin ja aloitin eskarin. Eskarissa tapasin ensimmäisen tyttöpuolisen kaverini Hennan. Olin ala-asteella koulussa mihin tuli monesta eri päiväkodista lapsia. Eetu aloitti koulun vuoden aiemmin ku mä sillä paikkakunnalla mistä muutettiin. Sain helposti kavereita, kun moni ei tuntenut mua ennestään. Musta tuli aika suosittu ja olin tavallaan "kaikkien kaveri". Sillon mulla oli parhaita kavereita Heli, Anna ja Henna, joista Heli on pysyny tähän päivään asti parhaana kaverina. Tuli nelosluokka ja äiti alko vihjailemaan taas muutosta.

Uudessa koulussa tunsin itseni hylkiöksi. Sain vierustoverikseni Ville nimisen pojan. Juttelin aina tuntien alussa ja lopussa Villelle, toivoen että se vastais, että ois ees joku kenen kaa puhua. Se ei ikinä kuitenkaa vastannu joten tunsin itteni idiootiksi. Lopulta se kysyi "Kelle sä oikeen puhut?" vastasin että "No sulle idiootti. Mut sä et ikinä vastaa ni sit kai vaa itelleni". Sen jälkeen en puhunut Villelle mitään ja ootin vaan että järjestys vaihtuis. Tuli eräs päivä liikuntatunti  ja me kaikki tytöt käveltiin koulun kentälle yhessä. Heitin jotain läppää ja toivoin että joku naurais että voisin puhua edes jonkun kanssa. Niin kävikin, eräs Elli nauroi ja mulle tuli hyvä mieli. Liikkatuntien jälkeen Elli tuli juttelemaan. Ja meistä tuli kaverit. Ellikin oli muuttanut toiselta puolelta kaupunkia ja oli vähän samanlainen poikatyttö kuin mäkin.

Meistä muodostui lopulta kuuden hengen tyttöporukka, joka pieneni viiteen Ellin muuttaessa Kuopioon vuoden loputtua. Tunsin itseni ylimääräseksi muodostuneessa porukassamme. Ylimääräisyyden tunne kasvoi yläasteella, kun muut tytöt asuivat samalla asuinalueella ja mä asuin niin kaukana, ettei kukaan sinne asti jaksanut tulla. Olin koulussa yksin ja musta tuli näkymätön entisten kavereiden keskuudessa.

Menin isoseksi rippileirille, saadakseni tekemistä ja vähän rahaa kesäksi. Tutustuin siellä Santeriin, Anttiin, Lauriin, Juhaniin ja moniin muihin kivoihin. Antin tunsin jo vähän entisestään joten menin sille puhumaan ensin. Sitten kävi ilmi, että Antin kaverilla Santerilla oli samat lempibändit ku mulla ja sattumoisin satuin olemaan Santerin isonen! :D Menin jossain vaiheessa juttelemaan myös Juhanin kanssa, joka vaikutti olevan aika yksin ja sekin oli emo. Se kuunnellutti mulla hyvää musaa ja meistä tuli kaverit senkin kanssa. Sitten oli Mika ja Lauri, kauheet rämäpäät. Musta tuli niittenki kaveri.

Leirin jälkeen Juhani oli mun paras kaveri. Käytiin skeittaamassa ja ajeltiin mopolla ja friikkailtiin kaikkia yleisesti. Halusin nähdä porukalla riparikavereitteni kanssa. Kutsuin Juhanin, Santun ja Antin yhen koulun pihaan. Antti ja Santtu toi mukanaan Kallen. Kalle oli tosi hyvä tyyppi, ja meistä tuli myös kaverit. Juhani alko seurustelemaan samalla leirillä olleen Miian kanssa. Meiän jengissä oli siis Antti, Santtu, Kalle ja minä. Myöhemmin seuraamme liittyi myös Lauri. Niin me perseiltiin, friikkailtiin kaikkia, vietettiin aikaa, juotiin yhdessä ekaa kertaa kännit, oltiin yö pihalla ja jäädyttiin ja nälkiinnyttiin koska meillä oli vaan kaks pulloa pepsiä eikä yhtään ruokaa :D

Meillä oli myös bändi Kallen, Antin ja Juhanin kanssa! Kalle ja Juhani oli kitarassa, mä olin basisti/laulaja ja Antti rummuissa :D Soitettiin mm. Asking Alexandria - Final Episodea :D:D:D voi sitä eeppisyyden määrää :D Mua alettiin kutsua huoraks ja homoks ja ties millä nimillä vaan, koska kaikki mun kaverit oli poikia.

Tossa kuvassa oltiin Tikkiksellä. Siinä on Hanna, Jenny, Santeri, minä, Kalle ja alimpana Antti :D Toi porukka on kestäny niin kauan ku muistan. Jenny tosin muutti Orivedelle, ja Santtu on nykyään en ees tiedä missä. Ja Lauri on tietty myös mukana, ei ollut vaan tuossa kuvassa. Uutena on tullut Juuso, joka tavattiin One Morning Leftin keikalla, ja soittaa nykyään Kallen ja Antin bändissä.

Kuten oon kertonutkin, olin bändissä viime vuonna ja niistäkin pojista tuli mulle tosi tärkeitä. Basistista sain poikaystävän, kitaristi ja rumpali oli mulle parhaat kaverit. Sekin hienous loppui, kitaristiin meni välit, mutta poikaystävä jäi. Rumpalin kanssa ollaan yhä kavereita, mutta ei olla puhuttu aikoihin kunnolla. Oon kyllä monta kertaa aatellu, et pitäs tehdä aloite ja mennä uudestaan juttelee, ehkä jonakin päivänä menenkin.

Tän kirjoituksen pointtina oli, että vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa voi olla kavereitakin. Kukaan porukoiden pojista ei oo ajatellu mua enempänä ku kaverina enkä mäkään oo heitä. Kerroin mun elämän varrella tapahtuneista kaverisuhteista tiivistettynä. Oon samaa mieltä Elin kanssa. Monet tyttöpuoliset kaverit on tuonu mulle paljon pahaa mieltä, pojat on ollu niitä lojaaleja, joiden kanssa on voinu puhua lähes mistä vaan. Toki niitä hyviäkin tyttöpuolisia kavereita löytyy jotka ihan samaan tapaan ei oo levitelly musta mitään ja on ollu ihania mulle kuten Hanna, Jenny, Heli, Ella, Pipsa.

Minä kiitän ja kuittaan, pahoittelen pitkää postaustani! x) Hyvää viikonloppua rakkaat !

- Nora ♥